en kestä tätä jatkuvaa itseni tarkkailua ja tautipelkoa

Mulla on nyt viime syksystä lähtenyt vyöryämään jonkinlainen kamala kuolemanpelko.



Pelkään koko ajan että mulla on syöpä. Vähänkin jostain kolottaa niin se on mielestäni heti jokin syöpä. On ollut aivosyöpää, aivokasvainta, munuaissyöpää, sarkooma, rintasyöpää, mahasyöpää, suolistosyöpä jne... Sit pari lievempää tautia, kilpirauhasen vajaatoiminta ja sjögrenin syndrooma.



Tiedän jo että menee vähän yli mutta kun se pelko jostain syövästä tulee, niin se pelko on todellinen ja kun siihen ihan tosissaan yhdistää oireet. Löytyy patteja jne..



Nyt viimeinen on se että eilen reittäni rasvatessani tuntui sääressä muhkuraiselta. Nyt olen ihan varma että siinä on patti- sarkooma. Heräsin aamulla 8.00 ja siitä lähtien olen hieronut reittäni ja verrannut toiseen reiteen jamietine ttä onko patti vai ei. Mies- urheiluhieroja koitti jalkaa ja sanoi että ihan normaali reisikihas, hieman kiereänä. Mutta en usko häntäkään.



Juuri kun panikoin kolme viikkoa että minulla on rintasyöpä ja sain sen pelon pois.



Ei päivääkään että en pelkäisi jotain.



Mihinkähän tästä pitäisi mennä. Työterveyspsykologille? Yksiyiselle psykologille? Terveysaseman kautta psykologille?

Vai käydä vaan lääkärissä koko ajan toteamassa että se ja se paikka kunnossa.



En tajua mitä minulle on yht´äkkiä tapahtunut että tutkin ja roplaan itseäni ja pelkään pahinta.