Masennuslääkkeet, romanttisuus
Saattavatko masennuslääkkeet viedä totaalisesti kaikenlaisen romanttisuuden? (Essitalopram)
Vai onko kyseessä ikä? Olen siis nainen, 47-vuotias. Olin ennen hyvin romanttinen, kuljin pää pilvissä. Pidin miehiäkin jonain ihmeolentoina ja pyörittelin mielensisäisiä elokuvia romanttisista kohtaamisesta.
Nykyään en tunne oikein enää mitään. Flirttailu ei onnistu, romanttiset elokuvat haukotuttavat, ajatus jostain kynttiläillallisesta hieman jopa ahdistaa. Ajattelen asiaa nykyään lähinnä käytännön kannalta. Mietin, että romanttisuus on jotain nuoruuteen kuuluvaa, jolla saadaan lähinnä lapset tehtyä.
Kaipaan joskus aikaa, jolloin pystyin olla romanttisempi, elämä oli jotenkin hohdokkaampaa. Nyt on kuin eläisi ikuista marraskuuta, jossa räntää sataa eikä mikään tunnu oikein missään.
Kommentit (8)
Ihan normaalia. Noin mulla on ollut koko ikäni ilman mitään lääkkeitä ja olen 44v nainen. Romantiikkaa on elokuvissa, en minä sellaista koskaan ole arjesta odottanut. Harvan elämä ja arki on mitään satua, jonka muut käsikirjoittaa.
Kyllä. Mielialalääkkeet tekevät sen, että kaikki tunteet tasoittuu, ei ole enää laskuja murheen alhoon, mutta ei ole sitten mitään nousujakaan onnen tunteisiin tai romanttisiin asioihin, kaikki on vain tasaista ja tylsää. Siksi ei niitä lääkkeitä ole tarkoitus syödä lopunikää. Yksi ystävättäreni kuvaili oloa: ei enää itketä, mutta eipä nauratakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Noin mulla on ollut koko ikäni ilman mitään lääkkeitä ja olen 44v nainen. Romantiikkaa on elokuvissa, en minä sellaista koskaan ole arjesta odottanut. Harvan elämä ja arki on mitään satua, jonka muut käsikirjoittaa.
Ei kenenkään arki ole mitään satua, mutta kyllä normaalissa parisuhteessa joskus on romanttisia hetkiä. Eihän edes elokuvissa olla romanttisia koko ajan. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, mutta myös onnen hetket. Jos et tunne koskaan mitään onnellisuutta parisuhteessa, eli romanttisia tunteita, et ole rakastunut, ja saatat olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Noin mulla on ollut koko ikäni ilman mitään lääkkeitä ja olen 44v nainen. Romantiikkaa on elokuvissa, en minä sellaista koskaan ole arjesta odottanut. Harvan elämä ja arki on mitään satua, jonka muut käsikirjoittaa.
Ei kenenkään arki ole mitään satua, mutta kyllä normaalissa parisuhteessa joskus on romanttisia hetkiä. Eihän edes elokuvissa olla romanttisia koko ajan. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, mutta myös onnen hetket. Jos et tunne koskaan mitään onnellisuutta parisuhteessa, eli romanttisia tunteita, et ole rakastunut, ja saatat olla masentunut.
Minä tunnen rakkautta ja onnea. Minulla ne vaan eivät vaadi romanttisen elokuvan kulisseja vaan ihan tavallinen arki riittää mun onneen. Jos mies tuo kukkia niin ok, en välitä kukista sen erikoisemmin. Jos se järkkää kynttiläillallisen niin ok, syödä nyt pitää joka tapauksessa niin eipä ne kynttilät häiritse.
En kelaile päässäni mitään romanttisia leffakohtauksia ja rinnasta niitä arkeen. Ei ole minun juttuni.
Siis mitä romanttisia leffakohtauksia luulet että muut päässään ajattelee? Romantiikkaa on huomioiminen, pienet rakkauden osoitukset, ja jokaisella on omat konstinsa siihen, sanoo jotain kivaa tms. vain joku juttu josta tulee hyvä mieli ja fiilis että puoliso rakastaa.
Esimerkiksi fluoksetiinin (alkup. kauppanimi Prozac) asemesta kannattaa ehkä kokeilla sahramia! Sitä saa vaikkapa cittarista tai prismasta noin 4 euroa 0,5 gramman pakkaukselta. Jos terapeuttinen annos on esimerkiksi 50 mg, tuosta riittänee siis kymmeneen annokseen? Hintaa annokselle tullee siten noin 40 centtiä. 10 mg:n geneerinen protsakki maksaa näköjään osimoilleen 30 centtiä per nappi, mutta päälle tulevat sitten ainakin lääkärissäkäynnin kustannukset.
Kaiken kukkuraksi sahramin sivuvaikutusprofiili on kai selvästi parempi kuin fluoksetiinin?
Ei kannata syödä masentavia lääkkeitä. Tosin ei lääkärit kirjoita mitään muuta niin apua ei saa ainakaan sieltä suunnalta.
Eivätkö nuo vie kyvyn seksiin?