Miten syvässä uskossa nuoresta asti ollut ihminen ja ei-uskova ihminen voivat olla ystäviä? Mikä heitä voi yhdistää?

Riippuu ihmisistä, samanlaiset harrastukset, kiinnostuksen kohteet, arvot noin muuten jos hengellisyyden jättää pois.. onhan niitä yhdistäviä tekijöitä vaikka kuinka.

Oletpa ahdasmielinen. 

Enpä usko että ovat parhaita ystäviä kuitenkaan. Sydänystävillä on samat uskomukset ja arvot.

Se on joku kemia ja yhteiset asiat, joka saa ihmiset viihtymään keskenään. Jollain omalla aatteella ei ole mitään merkitystä, jos hyväksyy, että toinen ajattelee eri tavoin. 

Ei-uskovaisuutta mun kokemuksella leimaa ahdasmielisyys erilaisuuteen. 

No noin miljoona mahdollista muuta asiaa. 

Harvoin ihminen jauhaa jatkuvasti uskostaan, oli sitten kristitty tai "ateisti". 

Ethän ole änkyrä uskovainen, ethän. 

Emme puhu uskon asioista. Siten.

syvässä hulluudessa