Oletko erakkoluonne?

Olen mies joka kulkee omia polkujaan.

Minua on haukuttu vialliseksi. Olen aseksuaali. Sekö on vika. Niissä kait se vika on, jotka seksiä harrastaa. Ei siveellinen ihminen seksiä kaipaa. Se on eläinten hommaa. Siivoaminenkin on järkevämpää ja mielekkäämpää kuin haisevan seksin harrastaminen. Kukaan mies ei voi olla minun kanssa. Olen aina halunnut vapauttaa miehet. Mies saa olla, kunhan suhde on seksitön. 

On niin helpottavaa kaiken jälkeen, kun olen lähes kokonaan erakoitunut. Ainoat sosiaalisuuteni ovat vielä työ, jota on välttämätöntä tehdä. Ikävä, en voi tehdä työtäni etänä, joka olisi ihanne minulle. Ja pakolliset sosiaaliset kuviot, kuten kauppa ja muut käynnit. Ulkoilen paljon, silloin yritän vältellä ihmisiä. En kaipaa mitään turhia jutustelua naapureiden jne. kanssa. Tuskin hekään minun kanssa😀Aikaisemmin ihmisten kanssa olo sai minut rikkinäiseksi ja hajoamispisteeseen. Nyt erakkona parantelen itseäni. Vaan niin parasta. Siivoaminen, käsityöt, kirjat, elokuvat, kirjoittaminen, piirtäminen jne. Voittavat ihmisseuran mennen tullen. Olisin varmasti ehjä ihminen, jos olisin aina tajunnut olla yksin. Pidän viisaina yksineläviä ihmisiä. Olen ollut aina jostakin syystä raskaiden ihmisten ympäröimänä. Hengityskin on nykyään parempaa. 

Olen. Meillä on moni isän puolen suvusta tämmöisiä outoja. 

 

Haluaisin olla itsekseni (en käytä sinkku-sanaa koska siihen sisältyy lataus parisuhteen etsimisestä), mutta en millään onnistu siinä. Kuitenkin pidän ihmisistä jotka ovat kanssani samalla aaltopituudella ja sitten aina jotenkin päädyn parisuhteeseen. Olen ollut kaikkein onnellisimmillani yksin/yyhoona. Aina. 

Olen erakko sen minkä pystyn. Hirveä painostus vaan päällä, että miksi ei ole uutta kumppania. Kun en halua. 

Olen jos on jotain hommia. Metelissä sekoaa pää, ei voi keksittyä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen jos on jotain hommia. Metelissä sekoaa pää, ei voi keksittyä. 

Kes kit ty ä.

Kyllä. Kieltäydyin juuri synttärijuhlista, teen sen sijaan paperitöitäni yöpuku päällä, vain kissa asuu luonani. Työpaikallakin omassa rauhassa, kahvitauot omassa työhuoneessa, ruokakaupassa klo 18 jälkeen. En kaipaa ketään jauhamaan pskaa, asian kuuntelen ja otan kantaa. Omat lapset samanlaisia.

Olen yrittänyt olla pakko sosiaalinen. Äärimmäisen raskasta. Nyt olen rehellisesti erakko. Helpottanut. 

Olen pisteessä, jossa erakoituminen kokonaan alkaa näyttää ainoalta vaihtoehdolta. Tähän mennessä olen ollut vain puolittain vastentahtoinen osittaiserakko.

Lottovoitto. Oma saari. Mieletön lukaali siellä kaikilla mukavuuksilla. Kyltti rannalle, yksityisaluetta, Pääsy kielletty ihmisiltä, lapsilta ja eläimiltä. Oma rauha, kaunis koti ja puhdas luonto. Unelma. 

Olen estynyt, en erakko. Pikemminkin siis introvertti läheisriippuvainen eli shy introvertti :)

EN ole koskaan tykännyt muista ihmisistä, lapsista enkä eläimustä. Olen aina rakastanut vain itseäni. Raha, tavara, mammona, yksinolo, kaunis koti, puhdas luonto, hiljaisuus, rauha, järjestys, kaikki kauniit asiat, esineet ja paikat, enkelit ja Jumala ovat parasta seuraa. Olen erakoiden erakko. Totaalisesti onnellinen näin. Ihmisiä, lapsia enkä eläimiä en ole halunnut koskaan ympärille pyörimään, elämääni pilaamaan ja sotkemaan. Yksinolo on luxusta.