Miltä se haisee?

Psykoosi on yleinen sairaus yhteiskunnassa siihen nähden, miten vähän sen syy-yhteyksiä ja luonnetta tunnetaan. Sairastavan kannalta ymmärrys psykoosista on erittäin tärkeää.

Psykoottiset pelot ja harhat ovat ilmentymä käsittelemättömästä tunnetaakasta, jota ihminen kantaa.

Psykoosisairaalla on usein kokemuksia varhaisesta henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta, hyväksikäytöstä tai muusta kaltoin kohtelusta, joka aiheuttaa tunnelukkoja, omien tunteiden sivuuttamista sekä tarvitsevuutta muita ihmisiä kohtaan ohi sopivien normien.

Harva ihminen käsittää, että psykoosi on itsensä sekä oman persoonan väliaikaista menettämistä, henkistä kuolemaa, jossa ihminen voi samaistua lähes kaikkiin mieleen tuleviin ajatuksiin. Ajatusten tulva on ikään kuin hyökyaalto, jolle ihminen antautuu täysin kyvyttömänä seuloa tosiasioita sekä omaan luontaiseen identiteettiin istuvia ajatuksia.

Psykoottisen ihmisen pääintressi on hakea turvaa ulkopuolelta, siksi ihminen ei priorisoi enää arvoja tai tunne yhteiskuntarooleihin sopivaa käyttäytymistä. Oman hädän tahtoo saada näkyviin hinnalla millä hyvänsä, jolloin sairastava ajautuu aika helpostikin ristiriitaan muiden ihmisten kanssa. Vaikka pelot ovat absurdeja, niiden juurisyy on kokemus muiden ihmisten epäluotettavuudesta.

Takaisin yhteiskuntaan ottaminen on koulussa tai työpaikassa haastavaa, kun väärinymmärrys terveen ja sairastavan välillä saa aikaan kiusallisen ilmapiirin. Ongelmaksi myös muodostuu, jos psykoottisen tilityksen vastaanottanut terveempi osapuoli ottaa saamansa yhteydenotot henkilökohtaisesti ja viestinnän sisällöt ihmisen persoonaan kuuluvana käytöksenä tai ajatteluna.

Mielentaso ja alitajunta ovat arkitajuntaa viisaampia, jolloin tärkeää ei ole ajatusten tarkka sisältö, vaan mistä ne tulevat, mitä ne kertovat ja miksi kyseiset pelot ja harhat valtaavat mielen.