Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys
15.02.2025 |
Olen 32 vuotias nainen, ja olen kokenut koko elämäni yksinäisyyttä, mieheni on ainoa ystäväni. Hän on hyvin sosiaalinen, joten hänen kauttaan pääsen toisinaan illanistujaisiin ym. mutta koen aina olevani jotenkin ulkopuolinen. Minulla ei lapsena tai nuorena ollut läheistä ystävää eikä mitään tyttöporukkaa, ja tuntuu etten edes osaa puhua sujuvasti muiden naisten kanssa. Olisi ihana jos olisi oikein sydänystävä tai kavereita joiden kanssa soitella ja kahvitella. Miten tämän ikäisenä voi alkaa muodostamaan sellaisia suhteita? Aloitin vuoden alusta ryhmäliikuntaharrastuksen, ja se on ollut mukavaa, mutta on tosi hankala syventää mitään tuttavuutta. Tuntuu että yritän liikaa ja se työntää ihmisiä pois. Pienellä työpaikalla on ihan hyvä ilmapiiri, mutta suhteet on hyvin pinnallisia, enkä varsinaisesti työkavereiden kanssa alkaa lähestymään, etenkin kun kaikki muut on miehiä. Onko kenelläkään onnistuneita kokemuksia "kaverideittisovelluksista"? Miten lähtisin etsimään ystäviä?
Kommentit (6)
Täällä samanlainen nainen. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta koen ulkopuolisuutta ja en kanssa osaa puhua tai tiedä mitä puhua. En myöskään luota oikein kenenkään. Tämä saattaa olla se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen nainen. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta koen ulkopuolisuutta ja en kanssa osaa puhua tai tiedä mitä puhua. En myöskään luota oikein kenenkään. Tämä saattaa olla se ongelma.
Kilttien ja ystävällisten ihmisten on vaikeampi luottaa muihin ihmisiin
Lähtisin ilman ennakkoluuloja testaamaan kaverideittejä. Some on nykyään sellainen väline millä solmitaan paljon ihmissuhteita.
Eivät ne ystävät milään etsimällä löydy. Se on sitten onnen kauppaa jos löytää sellaisen ystävän jonka kanssa kemiat kohtaavat ja on samanlaisia mielenkiinnon kohteita mistä jutella. Ei sellaista välttämättä kaikki löydä koskaan.
Ei minulle ole tullut kuin kerran elämässä sellainen naisystävä vastaan jonka kanssa heti ensikatseella tunsi että kemiat kohtaavat ja oli helppoa alkaa juttelemaan, meillä ollen samanlaisia harrastuksia, mielenkiinnon kohteita eikä tullut tunnetta että toinen alkoi tunkeilemaan, hyväksikäyttämään tai takertumaan sillä sellaisiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen nainen. Olen muutaman vuoden vanhempi, mutta koen ulkopuolisuutta ja en kanssa osaa puhua tai tiedä mitä puhua. En myöskään luota oikein kenenkään. Tämä saattaa olla se ongelma.
Voisi puhua vaikka uutisista ja päivän muista polttavista asioista tai haukkua poliitikkoja. 😁
Yksinäisyys on paheneva ongelma. Luulisi, että somen aikakaudella olisi päinvastoin. Taidetaan liikaa tuijotella omaan napaan ja kännykkää. Välillä huvittavaa seurata sitä, että kun menee julkisilla niin helposti henkilö voi katsoa videoita 30min yhtä putkeen. Ei näe, mitä ympärillä tapahtuu.
Sitten huomaa, että lähes kaikki käyttäytyy samalla tavalla. Japanissa tämä käytös vasta onkin huomiota herättävää.