Mitean saada omasta mielestään terve ihminen psykiatriseen arviointiin/hoitoon?

Siitä se lähtee. Muuta mahdollisuutta ei ole, jos ei suostu teidän houkutteluihin.

Odotat että se masentuu kunnolla ja alat sitten puhumaan.

nouda ketään pakolla ellei ko. henkilö ole itselleen tai muille vaarallinen. Vasta ihan ääritilanteessa ja monesti liian myöhään saattaa poliisi puuttua asiaan, ja vaikka veisikin lääkäriin, niin ei ne lääkärit laita pakkohoitoon kuin tosi ääritapauksissa.



T. dementikon lähisukulainen, joka eli tuon asian kanssa monta vuotta..

aina voi yrittää puhua, että mentäisiinkö yhdessä lääkäriin, vaikka vaan varmuuden vuoksi. Mutta kokemuksesta tiedän, että ei se hoitoa tarvitse aina vaan lähde. OVat tyypillisesti jäärääkin jääräpäisempiä.



Jos tilanne menee niin pahaksi, että ihminen ei tiedä, missä on, näkee harhoja, on selkeästi sekava, ei orientoidu aikaan ja paikkaan jne., soittaisin ambulanssin, silloin kyllä viedään hoitoon, tarvittaessa väkisin.



Jos tämä ihminen on täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja pystyy huolehtimaan itsestään noin suunnilleen ja ymmärtää kaiken, niin oman kokemukseni perusteella sanon, että et saa häntä hoitoon, jos hän itse sitä vastustaa. Jos ei ole vaaraksi itselle tai muille, niin itsemääräämisoikeus on niin vahva, että väkisin ei tuollaista ihmistä hoitoon viedä, vaikka hoidon tarve olisi ilmeinen.

mutta sekin vasta selvästi sekavassa tilanteessa.



Oletteko kuinka läheisiä? Voisitko 'huijata' ihmisen lääkäriin (esim. dementikkojen puolisoille suosittelen joskus ns. vuositarkastusta, joka toki olisi hyvä jokaiselle ikääntyneelle) ja sitten sinun pitäisi saada tietoa huolestasi kerrottua lääkärille (esim. soitto etukäteen, lääkärihän ei saa kertoa ilman lupaa muiden asioista mutta kuunnella toki voi)?



Tai sitten yrität vielä puhua ihmiselle kauniisti.



Tosin, jos ihminen itse ei ole motivoitunut hoitoon, ei se kovin tuloksellista ole. Voidaan myös kysyä, pitääkö tuossa tilanteessa aikuista edes pakottaa hoitoon, jos hän ei itse koe sitä tarvitsevansa. Vaikka hän olisikin sairas, mutta ei vaaraksi itselleen tai muille, eikö hänellä ole oikeus halutessaan sairastaa itsekseen, ilman hoitoa... ei ole helppoja asioita aina.

ja se mitä mulle sanottiin jälkeenpäinkin on että

ambulanssi ei vie ketään väkisin. Sekavan ihmisen voi viedä väkisin vain poliisi. Sairaalaanhan kumpikin kyyti päättyisi, mutta ambulanssi ei kai ole se väline.



Kai se perustuu siihen itsemääräämisoikeuteen tosiaan, mutta aika ongelmallisessa tilanteessa on ne sukulaiset jotka joutuvat sitä touhua katsomaan vierestä ja "odottamaan" että jotain pahaa sattuu ennenkuin hoitoon vienti mahdollista..

sanot, että helpostihan läpäiset "testit" kun kerta terve olet. PAkkohoitolähete tulee, mutta myöhemmin läheisesi kiittää sinua.

ja se mitä mulle sanottiin jälkeenpäinkin on että ambulanssi ei vie ketään väkisin. Sekavan ihmisen voi viedä väkisin vain poliisi. Sairaalaanhan kumpikin kyyti päättyisi, mutta ambulanssi ei kai ole se väline.

tilannetta. On totta, että he eivät voi viedä väkisin ketään, mutta jos tilanne näyttää siltä, että pakkohoidonkriteerit täyttyvät, he voivat olla yhteydessä lääkäriin ja poliisiin. Jos pakkohoidon kriteerit täyttyvät, poliisi voi viedä väkisin arvioon.

Mutta ne pakkohoidon kriteerit on tosi korkeella ja hetkellisesti sekava voi seuraavana päivänä olla jo sen verran mukana maailmassa, että pakkohoidon kriteerit ei enää silloin täyty, joten pitkäaikaista tuollaisesta hoidosta ei välttämättä tule.

Eli siinä huomaa onko psykoosissa vai eikö.

kokemusta on 20 vuotta kahdesta sukulaisesta

Jos henkilöllä on ns. vauhtivaihe nyt päällä ja esiintyy myös harhoja tms. joka on normaalitilanteesta poikkeavaa esim. värittää tarinoita, uskoo pystyvänsä mihin tahansa, pärjää vähällä unella jne. tarvitsee hän apua heti eikä vasta masennusvaiheessa. Mania vain pahenee ja mitä pidempään/useammin sellaisesta tilasta kärsii niin sitä vaikeampi on palata normaaliin elämään.



Soitto hätäkeskukseen ja keskustelua tilanteesta niin tarvittaessa lähettävät paikalle ambulanssin ja poliisin jos on epäily,että alkaa vastustamaan hoitoon viemistä. Totta on, että avun saaminen on hankalaa, jos henkilö itse ei puheesta huolimatta halua apuun hakeutua. Mutta jos tilanne vaatii tahdonvastaista hoitoa niin se kyllä toteutetaan.



Omaisilla on vaikea saada tietoa potilaan tilanteesta, ellei hän itse anna suostumusta tietojen luovuttamiseen. Ja jos potilas elää yksin niin jatko tilanne on hankalaa, koska viranomaisilta ei saa tilanteeseen minkäänlaista apua ellei tilanne mene niin pahaksi, että joutuu jälleen läheiset hakemaan hänelle apua tahdonvastaisen hoidon kautta.



Kun tahdonvastainen hoito jossain vaiheesa päättyy, jää potilas avohoitoon eikä viralliset tahot enään valvo käykö hän mahdollisissa tapaamisissa/ottaako mahdollisesti jatkuvaa lääkitystää. Kierre on valmis...



Voimia näiden asioiden kanssa painiville, tiedän millaista henkistä rasitusta asioiden hoitaminen tuo ja sitä pähkäilyä tekeekö oikein. Mutta tosiasia on, kun henkilö tarvitsee apua niin sitä on hyvä osata läheteä antamaan, vaikka väkisinkin.

Sain akuuttiajan, jolle sain puhuttua sairastuneen henkilön mukaan. Syytin toista läheistä ihmistä, jonka kanssa oli sovittu tästä juonesta - tuo toinen siis halusi, että lääkärissä käydään ja minä menin vain saattajaksi ja seuralaiseksi.



Lääkäri totesi tilanteen vaativan jatkohoitoa, teki lähetteen ja jatkoimme matkaa psykiatriselle polille. Siellä todettiin, että pakkohoitolähete on tarpeen ja saattamani henkilö jäi hoitoon.



Puhuimme etukäteen puhelimessa terveyskeskuksen kanssa siitä mahdollisuudesta, että henkilö ei lähde lääkärin luokse. Siinä tapauksessa neuvottiin kutsumaan ambulanssi paikalle. Ambulanssin väki olisi voinut viedä pakkohoitoa vaativan tapauksen suoraan psykiatriselle.



Voit soittaa omaan terveyskeskukseen asiasta tai esim. terveysneuvontapuhelimeen.

Jos ihminen ei ole vaarallinen itselleen tai muille. Etsikääpä mielenterveyslaki.