Pitääkö kuulua lokeroon joka miellyttää muita?

Olen keski ikäinen nainen ja mietin usein mihin lokeroon kuulun. Olen löytänyt itselleni miehen, joka huomioi naisellisuuteni ja tarpeeni hyvin. Joskin ulospäin tämä näyttäytyy alentavana ja koppavana käytöksenä. 

Itsehän en niin sitä koe. Olen monta kertaa miettinyt, että onko itsekkyys tai toisten miellyttämisen halun puute oikeutettua vai vaan kohahdetaanko että toinen on narsisti? 

Onko oman onnen löytyminen ja tietoinen ajatusten jakaminen, toiminnan muutos ja kehittäminen narsismia? Onko se todella huonon naisen/ parin/ tai miehen mitta jos ei halua vouhottaa näiden kuuluisien muoti ilmiö - liikkeiden toimissa aktiivisena. Onko perinteisyys, tai naisten ja miesten roolien pitäminen tietoisesti erillään vanhanaikaista ja epäsopivaa? 

Opiskelen sosiaalialaa ja olen herännyt miettimään eri sosiaaliluokkiin kuulumista.. niiden tapa käytöstä yms. Itse pidän itseäni alemman sosiaaaliluokan edustajana, mieheni kuuluu ylempään sosiaaliluokkaan. Olemme vaihtaneet ajatuksia niistä.. onko väärin haluta nousta ylemmäs? Ja tekeekö se alemmissa luokissa edelleen olevista huonompia?