Selasin vanhoja kuvia.

...ja vastaan tuli kuvakaappaus entisen poikaystäväni kanssa vuonna 2019 käydystä whatsapp- keskustelusta. Puheenaiheena oli lapsihaaveet ja kerroin silloiselle poikaystävälle, että haluaisin seuraavan lapsen viimeistään vuonna 2023, jotta ei tarvitsisi puolta elämästä käyttää lastenkasvatuspuuhissa ja olisin itsekin vielä ns nuori. Esikoiseni syntyi v 2017. Entinen poikaystäväni kertoi, että haluaa lapsia.

Erosin miehestä itse vuonna 2021, koska suhde ei edennyt. Se oli kivuliain päätös koskaan, enkä osaa sanoa olenko vieläkään täysin koossa eron jäljiltä. Meillä oli koko elämä edessä ja ainakin omassa mielessäni tulevaisuus oli hyvissä kantimissa. Loppuvaiheessa miehen käytös minua kohtaan viileni enkä koskaan saanut tietää miksi.

Eron jälkeen elämäni otti uuden suunnan toiselle paikkakunnalle muuton ja uuden työn merkeissä. Uutta parisuhdetta ei ole tullut, vaikka lapsihaaveet eivät kaatuneetkaan.

Nyt tuon viestin lukiessani ymmärsin, että jokin minussa luovutti eron myötä, eikä sitä jotain ole korjannut edes aika. Vuonna 2023 perheeseemme tuli vauvan sijaan koiranpentu. Yhteisen omakotitalon sijaan ostin omiin nimiini asunto-osakkeen.

Nykyään mietin, että olen onnellinen näin. Olisin toki varmasti onnellisempi, jos vierelläni olisi yhtä ihana mies kuin entinen poikaystäväni oli.