Ysäriteinin muistelua sunnuntai-illoista
Olin teini 90-luvulla. Koska silloin ei vielä ollut nettiä josta katsella juttuja, menin myöhään sunnuntai-iltaisin olohuoneeseen katsomaan tv:tä kun muut perheenjäsenet olivat jo nukkumassa. Tein keittiössä voileipiä ja kaakaota ja vein ne tarjottimella olohuoneeseen. Katselin tv:stä myöhäisillan ohjelmia, sarjoja, elokuvia ja dokkareita volyymi alhaisella. Makuuhuoneiden ovien takaa kuului perheenjäsenteni tuhisemisia ja kuorsausta. Joskus äitini kävi vessassa ja sanoi ohimennen "menes jo nukkumaan, huomenna on kouluaamu". Vastasin vain joo joo, mutta yleensä vielä sen jälkeen menin laittamaan toisen mukillisen kaakaota. Olen aina ollut iltavirkku. Opin paljon asioita esim. dokumenteista joita katsoin sunnuntai-iltaisin. Monet luokkatoverini harrastivat viulunsoittoa ja lentopalloa jne. eivätkä valvoneet myöhään, heillä oli paljon vähemmän tietoa esim. yhteiskunnan asioista ja kulttuurista kuin minulla.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut aikuisena terveysongelmia, kun nukuit lapsena liian vähän?
Ei.
Tyttöystävä tuli yöksi - laitoimme Doorsia soimaan ja yritimme olla mahd. hiljaa, ettei äiti kuule.
Sunnuntaisin tuli usein oltua valppaana radion äärellä, jos saisi jonkun hyvän kappaleen nauhoitettua kasetille. Ja sitä onnen tunnetta, jos sai. Sitä tuli sitten soitettua taukoamatta!
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut aikuisena terveysongelmia, kun nukuit lapsena liian vähän?
Varmaan jokaisella lapsella/nuorella on aina välillä levottomuutta ja valvomista iltaisin. Ei se tarkoita sitä, että koko lapsuuden yöunet olisi jääneet vähemmälle.
Ikävä ysärille. Oli ihanan tylsää ja turvallista. Telkkari ja radio, voileipiä ja kaakaota, ydinperheitä, tavallisia suomalaisia kaikkialla.
Minä olen kasariteini ja muistan inhonneeni sunnuntai-iltoja jo tarhaikäisenä, eikä inho ole laantunut 50 vuodessa. Ehkä eläkkeellä helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasariteini ja muistan inhonneeni sunnuntai-iltoja jo tarhaikäisenä, eikä inho ole laantunut 50 vuodessa. Ehkä eläkkeellä helpottaa.
Se on se maanantai mikä pilaa sunnuntain.
Onnea sinulle. Minut sen sijaan pakotettiin sänkyyn makaamaan ja tuijottamaan kattoa klo 20:30, eikä saanut lukea mitään, koska piti alkaa nukkumaan. Koulussa piti olla seuraavana päivänä virkeä.
Eikö lopulta koittanut jo aamu, kun tuollaisen ohjelmamäärän peräkkäin tuijotit?
Ysärillä lapsuudessa sunnuntaisin aikalailla kuvio tämä:
-Aamutoimista päästyä koko perheen kesken lounas; esimerkiksi jokin pitkään haudutettu porsaanpaisti muusilla
-Pakollinen kävelylenkki koko perheen voimin
-Kävelylenkin jälkeen patistaminen huoneiden siivoamiseen
-Loppuilta tylsiä telkkariohjelmia ja vanhempien huonotuulisuus. Koko viikon stressit tuntuivat purkautuvan samalla hetkellä
Se morkkis 15-18 vuotiaana krapulan jälkeen sunnuntai-iltaisin, kun oli antanut pe ja la-iltoina jurrissa eri jäbille.
Ei minun sunnuntailloissa ollut mitään hohtoa kasarin loppupuolellä, pikemminkin väsymys kun joka pe ilta oltiin jossain fiscossa ryyppäämässä ja koko vk loppu meni huilaamiseen. Enemmänkin muistan sunnuntai-illat ahdistavana kun tiesi että aamulla pitää mennä kouluun joka tuolloin evvk.
Sitten kun olin jo nuuttanut naapurikaupunkiin opiskelemaan ja poikaystävä jäi kotikuntaan niin kuherreltiin koko iltapäivä kiinni toisissa ns "koko tulevan viikon edestä" ja oli hirveä haikeus jättää se oma muru sinne kun linja-auto lähti joskus 18 maissa.
Mun sunnuntaillat on aina olleet yksinäisiä ja ahdistusta siitä että huomenna pitää taas mennä töihin. Poislukien joskus v 15v sitten kun sain ylennyksen ja ihan uudenlaisen duunin ja olin ihan täpinöissäni siitä uudesta työstä, oikein odotin että pääsen taas toimistolle.... ja nään siellä sen yhden komistuksen. Mutta tätä fiilistä kesti ehkä 3v, sitten sunnuntait oli taas tympeitä.
Onko ollut aikuisena terveysongelmia, kun nukuit lapsena liian vähän?