Lue keskustelun säännöt.
Miten irti häpeästä? Häpeän ihan kaikkea. Ostaa sipsejä, omaa asuntoani, opiskelua aikuisiällä, sukulaisiani, omaa ulkonäköäni,
08.02.2025 |
Lähes kaikkea häpeän mitä kuvitella saattaa. Aina kaikki hävettää. Mistä tämä häpeä kumpuaa? Muistan jo lapsena hävenneeni kaikkea omista vanhemmistani lähtien.
Kommentit (27)
Tiedän täysin mistä puhut. Olen hävennyt itseäni ihmisenä ja sen myötä päätöksiäni, olemustani ja kaikenlaista.
Enää se ei ole niin vallitseva tunne vaikka kyllähän se näkyy elämässäni edelleen aika voimakkaasti mutta on tärkeää tiedostaa, että onko se häpeä sinuun tavallaan sinuun siirretty jonkun toisen tekojen kautta?
Itse esimerkiksi olen tullut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja elänyt päihdeperheessä ja sitä kautta omanarvon tunne on sirpaleinen. Nämä asiat eivät olleet syytäni mutta kyllä kokemus riittämättömyydestä ja "viallisuudesta" elää. Se on tosi raskasta ja minä käyn terapiassa, joka auttaa kyllä.
Eli ehkä kannattaa miettiä mistä se kumpuaa ja tiedän ettei se ole selkeää ja joskus hankala ymmärtää mutta jos olet jollain tavalla kokenut ettei sinua ole suojeltu, voi se kummuta sieltä. Syiden ei tarvitse olla rankkoja vaan riittää, että sinussa elää se kokemus oli se sitten mikä vain.
En osaa suositella muuta kuin tuota tarkastelua ja mahdollisesti terapiaa jossa voisit rehellisesti puhua näistä tuntemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeämiseen on aina syy. Häpeä kaikessa rauhassa, se on ihanaa.
"Kissatki häpee sua!" Jouko Turkka
Mikä siinä opiskelussa hävettää? Sehän on kunnia-asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen lapsuus teillä on ollut, onko olut väkivallan pelkoa, alkoholismia tai välinpitämättömyyttä?
Mikä se tunne on ollut, kun olette olleet kotona?
Tuolla on lisää häpeästä.
Vian ei tarvitse olla kovinkaan suuri, kun se on korvien välissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus: aja ulos valehtelevat saastaiset henget.
Olen aiemmin suhtautunut neutraalisti hoitoalaan, mutta palsta on saanut minut toisiin ajatuksiin. Tässä on ilmeisesti ap:lla ongelmana se, että on ajautunut hoitoalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen häpeä lievittyy kunnolla vasta läheisessä ihmissuhteessa jossa on rakastettu juuri sellaisena kuin on. Tosin suomalaiseen kulttuuriin kuuluu sellainen vaativuudesta kumpuava estyneisyys ja häpeily (monissa nuorissa kylläkin näkyy nykyään päinvastainen rajattomuus ja täysi häpeämättömyys)
Miksi ihmeessä häpeät?
Hukkaan heitettyä aikaa.
Sinulla on koti ja koulutus.
Moni muukin ostaa esim. sipsejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu lapsuudesta. Fyysistä väkivaltaa, häpäisyä muiden edessä, kamalat vaatteet ja kengät, laiminlyöntiä perustarpeissa, ankeat kotiolot, arvottomuuden tunne, poikkeavat,erilaiset vanhemmat kuin muilla, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan omasta lapsuudestani että vanhemmat saattoivat sanoa että ajattelepa nytten mitä naapuritkin ajattelee jos olin venkula tuulella.
Ehkäpä aapee olet kokenut samaa ja tämä vaikuttanut.
Kannattaa olla iloinen että häpeä ei ole kuitenkaan ollut sellaisessa elämänvaiheessa että sen tunteen kestämiseksi olisi kehittynyt narsistisia piirteitä. Narsismin ytimessä on narsistinen trauma joka on äärimmäinen häpeän kokemus. Sitten ihminen kehittää grandiooseja suojelumekanismeja ollakseen, esittääkseen, kilpaillakseen jatkuvasta paremmuudesta häpeää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu lapsuudesta. Fyysistä väkivaltaa, häpäisyä muiden edessä, kamalat vaatteet ja kengät, laiminlyöntiä perustarpeissa, ankeat kotiolot, arvottomuuden tunne, poikkeavat,erilaiset vanhemmat kuin muilla, jne.
Tällaista se kyllä oli osan lapsuutta. Alkoholistivanhemmat minulla ja vanhempien välistä väkivaltaa tuli nähtyä lapsuudessa. Ehkä turvattomuus ja pelko kuvailee lapsuuden tunneilmapiiri enemmän kuin häpeä, vaikka sitä jo lapsenakin koin. Lapsuuden turvattomuus ja pelko nyt sitten jalostuneet häpeän tunteeksi tässä matkan varrella. Ap
Niin mikä siihen häpeään auttaa? Mulla samoja oireita kun ap:lla.
Häpeä ja häpeäntunne ovat tärkeitä asioita kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä ja yleensä ihmisenä olemisen yksi tärkeimpiä asioita. Eläimet eivät tunne häpeää. Ne kusevat paskovat ja parittelevat silloin kun tarve vaatii. Toki ihmislaji alkaa hieman degeneroitumaan tältä osin.
Opiskelu on ihan paras harrastus, mitä voi olla. Opiskelitpa ihan tavoitteellisesti ammattia varten tai huviksesi ja kehittääksesi itseäsi.
Mulla samaa ongelmaa. Yritän kuitenkin ajatella että häpeäminen on vain tietynlaista oman napansa ympärillä pyörimistä. Ketään ei oikeasti kiinnosta minun asiani niin paljon kuin mitä itse niitä häpeän.