Tykkään eläimistä, mutta en halua niitä enää kotiini.
Olin aiemmin todella eläinrakas, ja meillä on aina ollut lemmikkejä, hevosiakin. Lasten saamisen jälkeen suhtautumiseni eläimiin muuttui. En todellakaan vihaa eläimiä, mutta ne eivät enää juurikaan kiinnosta minua. En lasten lisäksi halua yhtään lisää hoidettavaa ja huolehdittavaa kontolleni. Rahaakin niihin menee, varsinkin jos tarvitsevat eläinlääkäriä. Onko muilla käynyt näin?
Kommentit (2)
Mä olen 50 v ja sinkku. Mulla kuoli koira vanhuuteen 16,5-vuotiaana keväällä. Nyt tuntuu, etten ota enää uutta, vaikka rakastankin koiria. Mulla on ollut koiria opiskeluajasta asti, olen kasvattanutkin ja mulla on kennelnimi. Mutta nyt tuntuu, että voisi olla aika tutkia maailmaa kodin ulkopuoleltakin, minähän en ole esim. matkustellut käytännössä koskaan, koska koirat sitoi kotiin. Enkä ole voinut poiketa työpäivän jälkeen vaikka kuntosalille tai vaikka kaljalle jos mieli tekee, koska on pitänyt kiitää koiria lenkittämään. Nyt taidan katsella mitä tykkäisin menevämmästä elämästä, ja jos tykkään, voi olla ettei mulle tule koiria enää koskaan. Jos taas en tykkää, ja päädyn kuitenkin kotoilemaan, niin sitten varmaan koira jossain vaiheessa ilmestyy talouteen.
Nuorempana olin sitä mieltä, että joskus hankin koiran. Nykyisin välttelen kaikkia sitoumuksia ja koira tuntuu just sitovalta ja työläältä. Joku säännöllinen hoitokoira voisi olla kiva ja elämäntilanteeseen sopiva.