Eronneet menisittekö uudestaan

Minä en menis naimisiin jos sen takia joutuis elämään köyhyydessä. Mutta jos kyse on sellasesta että kuitenki pärjäis ja elämä ei menis liian köyhäksi, ni menisin. Että lapsille sais edelleen ostella hyviä vaatteita ja matkustella vaikka kerran vuodessa.

varaa olisi matkustaa jonnekkin lähelle koko porukalla kerran vuodessa. Aika iso ero maksaa kolmen sijasta 7 henkilöä reissuun. Lisäksi joutuisimme hankkimaan todella paljon isomman asunnon, jotta kaikki 5 lasta mahtuisivat, siis joutuisin lyhentämään lainaa aika reippaasti. Miehellä ei samallatavalla varakkuutta, joten joutuisi ottamaan kunnolla lainaa omaan osaansa eikä varmasti olisi varaa ostaa omille lapsilleen mitään extraa eikä maksaa matkoja. Minä siis maksaisi, jos haluaisimme kaikki yhdessä lomailla. Minun olisi helpompi ajatella maksavani mies ja yksi lapsi reissuun, mutta niitä lapsia olisi vain liikaa.

Minustakin taitaa olla helpompi olla asumatta yhdessä ja menemättä naimisiin.

Minä en menis naimisiin jos sen takia joutuis elämään köyhyydessä. Mutta jos kyse on sellasesta että kuitenki pärjäis ja elämä ei menis liian köyhäksi, ni menisin. Että lapsille sais edelleen ostella hyviä vaatteita ja matkustella vaikka kerran vuodessa.

eli jos ylipäänsä päätyisin miettimään että kuka maksaa ja kenelle, jättäisin sen suhteen kokonaan.



Eli mun mielestä perheellä on yhteinen talous - myös uusperheessä ja siinä sit maksetaan kaikille sen enempää kyselemättä. Mut jos tuntuu siltä, että tarvii kysellä niin silloin ei ole oikea perhe kyseessä eikä oikea suhde. Ei ole rakkautta tarpeeksi.

eli jos ylipäänsä päätyisin miettimään että kuka maksaa ja kenelle, jättäisin sen suhteen kokonaan.

Eli mun mielestä perheellä on yhteinen talous - myös uusperheessä ja siinä sit maksetaan kaikille sen enempää kyselemättä. Mut jos tuntuu siltä, että tarvii kysellä niin silloin ei ole oikea perhe kyseessä eikä oikea suhde. Ei ole rakkautta tarpeeksi.

Mutta, jos omat lapset kärsisi uudesta suhteesta niin voiko olla sellaista rakkautta, joka ajaisi sen yli. Siis omien lasten tarvisi luopua paljosta kerralla, koska toisella on selkeästi enemmän lapsia. Vaikka minä ajattelisin, että antaa olla jaetaan kaikki mitä meillä on, kyllä me vähemmälläkin niin onko se reilua lapsille. He saattaisivat jopa joutua jakamaan huoneen ja saisiko heillä olla paljon arvokkaammat tavarat kuin perheen muilla lapsilla. He saavat kalliita lahjoja joka tapauksessa isän puolelta niin pitäisikö minun ostaa miehen lapsille samat jutut, miehellä ei olisi varaa, hyvä kuin pystyisi maksamaan oman osansa asunnosta.

Tai jos kaikille lapsille ei pystytä hankkimaan omaa makkaria niin miten määräytyy kenellä on oma ja kenellä ei. Minun lapset ovat nuorempia, mutta tottuneet omiin huoneisiin. Miehen lapset saman ikäisiä tai vanhempia ja tottuneet jakamaan huoneet molempien vanhempien luona.

Eikös naista, joka hakeutuu suhteeseen turvatakseen elintasonsa kutsuta prostituoiduksi?

Eikös naista, joka hakeutuu suhteeseen turvatakseen elintasonsa kutsuta prostituoiduksi?

EI kun siis päinvastoin. Perustaisitko uusioperheen, jos sinun omien lapsiesi elintaso laskisi? Siis sinä joutuisit maksamaan miehen perheen menoja omien lastesi menojen kustannuksella.

Miehellä ei ole varaa matkustella omiensa kanssa. Maksaa paljon elareita, silti lapset hänellä niin paljon että he tarvitsisivat huoneet. Minulla ja ex-miehellä kovat palkat, en saa enkä halua elareita. Omille lapsille varaa hankkia mitä tarvitsevat, matkustellaan useamman kerran vuodessa, käydään Disney Worldissä, lapsilla omat huoneet, kalliita harrastuksia. Ei uusioperheellä olisi tähän varaa kaikille lapsille, koska mies ja hänen ex selkeästi heikko tuloisempia.

minä lähden tarkastelemaan asiaa jo siltä kannalta, että miksi ihmeessä teidän pitää mennä naimisiin tai ylipäätään muuttaa yhteen? Miksi ihmiset eivät enää osaa vain seurustella? Elämä on niin paljon helpompaa.



Eli minä en menisi naimisiin. En rahan vuoksi, vaan ihan sen vuoksi, että en halua enää ketään minun kotiin komentelemaan tai asettamaan minulle vaatimuksia.