Lue keskustelun säännöt.
Nyt ihmiset oikeasti! Kun joku läheinen tai vaikka työkaveri kertoo että hänellä on joku sairaus, ottakaa se tosissaan.
28.01.2025 |
Jos jollain on vaikka suolistovaivoja, ibs tai crohnin tauti, älkää päivitelkö sitä, että hän ei syö samoin kuin muut, tai että hänen pitää päästä nopeasti vessaan jopa useita kertoja peräkkäin, se on kuulkaa ihan helvetin vittumaista kun ei uskalla syödä vaikka kylässä tai ravintolassa mitä haluaisi, tai että joutuu töissä, vaikka kesken palaverin hyökkäämään lähimpään vessaan peläten ettei ehdi ajoissa. Suolistovaivoihin liittyy ihan helvetillisiä kipuja, se ei ole liitoittelua, eikä johdu siitä että joku on vaan herkkä kivulle, jos ihminen joka on jostain kivuista kärsinyt vuosia, jopa vuosikymmeniä, kyllä hän on tottunut sellaiseen tavalliseen kipuun, sitten kun tulee normaalia kovempi kipu ja hän sanoo siitä, sitä on syytä uskoa.
Sitten on vaikka endometrioosi. Se aiheuttaa myös suolisto-oireita ja helvetillisiä kipuja, se on joka 10. naisella, ja sitäkin vähätellään jopa lääkärissä, keskimäärin sen diagnosointiin menee Suomessa 8 vuotta. Endometrioosi on kasvustoa joka kasvaa kuin köynnös sisäelinten ympärille, suolenkin pinnalle ja saattaa mennä jopa sen läpi. Sitä voidaan leikata, mutta kun se leikkaus itsessäänkin tuppaa aiheuttamaan kiinnikkeitä, ei apu yleensä ole pitkäaikainen. Ja kuukautiskivut, nekin on joillakin niin kovat että pyörtyy tai oksentaa, vaikka kaikilla ei ole mitään kipuja. Ne kuukautisvaivat aika usein sitten loppupeleissä onkin endometrioosia.
Ja kaikki muutkin sairaudet, monet ei uskalla kertoa esim. töissä että on joku sairaus, vaikka diabetes. En ymmärrä miksi sitä pitäisi hävetä, että on joku sairaus, suurimmalla osalla on joku, joko jatkuvasti elämään jotenkin vaikuttava, tai joku joka tulee aina joskus pahaksi kuten vaikka migreeni. Jokaisella meillä on tällaiset kropat jotka ei ole täydellisiä, ja jokaisen kroppaan voi koska tahansa tulla joku todella ikävä vaiva. Ei tarvitse kaikenmaailma hiivatulehduksiaan kertoa työkavereille, mutta ei tarvitse kyllä sairauksiaan hävetäkään, ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ei työkavereilta tai ystäviltä voi vaatia ajatustenlukuakaan. Jos ei uskalla/halua kertoa, ei kerro.
Ihminen itse sopii työnantajansa kanssa tukitoimista työhönsä liittyen, jos sairaus sitä vaatii. Työkaverit harvoin mitään muuta asialle tehdä kuin kuunnella ja taputella selkään.
Häpeä on jokaisen ihmisen yksilöllinen kokemus, eikä sitäkään voi työkaveri poistaa.
Ei tietenkään. En sanonut mitään tuollaista. Ei tarvitse työkaverin tehdä mitään muuta kuin ymmärtää, että jos joku lähtee kesken kaiken vessaan, että ei ala siinä isoon ääneen päivitelemään että mitä ihmettä mihin sinä nyt siitä kesken kaiken lähdet, meillä on kuule tässä kaikki kesken jne. Pitää osata olla pahentamatta tilannetta, ja antaa toisen olla vaivoineen ilman että siitä tekee isoa numeroa ja nolaa toisen. Siksi sairauksia hävetään, kun joskus on saanut sellaista kohtelua, jopa omalta puolisolta. Ei tarvitse kenenkään poistaa mitään kenenkään häpeästä, kunhan et ole mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikanaan kerroin, että minulla on suolistosairaus, niin kysyttiin peloissaan onko se tarttuvaa. Eli minun kohdallani otettiin vähän liiankin tosissaan :D
Onneksi nykyään on paljon tietoisuutta luettelemistasi sairauksista ja vaivoista. Ja omaa sairauttaan ei tarvitse eikä saisikaan hävetä. Kaikkea hyvää sinne internetin toiselle puolelle!
Osa ei voi käydä töissä vaivojen vuoksi. Muttei ole eläkettä. Yhtä vaivaa seuraa toinen ja kolmas, osa vaihtuu toiseksi, kun yhden saa parannettua. Siihen ei kuole, mutta se voi aiheuttaa kipua tai hankaluuksia. Vaikka miten pumppaisi vitamiinia. Terveet kaudet ihme. Kyllä, muita on hyvä ymmärtää.
Ihmiset ovat hvtin tietämättömiä ihan tavallisten sairauksien vaivoista.
Enpä ole koskaan kommentoinut muiden syömisiä tai vessakäyntejä tms. olipa niillä sairauksia tai ei. En ole kovinkaan kiinnostunut työkavereiden sairauksista, mutta ei minua haittaa jos joku niistä kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten kivut otetaan vakavasti, olen läheltä seurannut ja koskaan ei kyseenalaistettu vaikka aina oli tyytymätön kivun hoitoon. Vuosia. Kunnes lopulta löytyi lääkkeet joiden yhdistelmillä kivuista tuli siedettävät. Ajattelin monesti että jos se olisin ollut minä, nainen niin koko ajan olisi tullut epäilyä ja pottuilua ja myös eläkeläiset otetaan ehkä vakavammin kun heidän motiivinaan ei enää pidetä sitä saikkutodistuksen saamista.
Ihmetyttää kyllä, miten jotkut eivät usko, että toisella on joku sairaus. Minä olen syöpäosastolla hoidossa parantumattoman verisyövän takia, mutta äitini ehdottaa minulle tavatessamme joka kerta jotain muuta diagnoosia. Siskoni on googlannut ja todennut, ettei syöpäni ole oikea syöpä. Mieheni unohtaa koko ajan täysin, että minulla on syöpä. Kerroin yhdelle työkaverille ja hän sanoi, ettei syöpäni ole onneksi vakava. Ystäväni, jolle kerroin syövästä, oli sitä mieltä, ettei syöpä ole oikeasti syöpä, ellei siinä ole leikattavaa kasvainta.
Elän ihan eri todellisuudessa kuin ihmiset ympärilläni. Tosi yksinäistä. Mutta ilmeisesti jos ei näytä sairaalta, ei leikata, ei ole jalka poikki, ei ole 38 astetta kuumetta ja aivastele tms, niin muut eivät vaan hahmota ihmistä sairaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on työkaveri joka on jo 15 vuotta sitkeästi väittänyt että valehtelen vaivani, joiden vuoksi on tehty räätälöintejä työhöni. Tekee perättömiä ilmiantoja tällä väitteellä työnantajalle ja aina uusi esimies lähtee tutkimaan asiaa uudestaan. Perusteet siis on ja työterveys on mukana. Hoh-hoijakkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä ota todesta edes terveydenhuollon väki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajan tehtävä on antaa kenkää, ei työkaverin. Terveysasiat ei kuulu työkaverille.
Ei työkavereilta tai ystäviltä voi vaatia ajatustenlukuakaan. Jos ei uskalla/halua kertoa, ei kerro.
Ihminen itse sopii työnantajansa kanssa tukitoimista työhönsä liittyen, jos sairaus sitä vaatii. Työkaverit harvoin mitään muuta asialle tehdä kuin kuunnella ja taputella selkään.
Häpeä on jokaisen ihmisen yksilöllinen kokemus, eikä sitäkään voi työkaveri poistaa.