Miten oppia soittamaan ilman pelkoa?

Jos tarkoitat puhelimella soittamista, niin siitä voi olla apua, että miettii sanottavansa valmiiksi. Ja muistaa sen, että antaa toiselle aikaa vastata.

Puhelimella vai jollain musiikki-instrumentilla?

Puhelimella. Ap 

Jaa a. Ikää 47 ja vieläkään en osaa. Hupaisaa tässä on että töissä puhun isoille yleisöille, johdan, verkostoudun ja vaikka mitä mutta puhelimella soitto aiheuttaa puoli paniikin. Suosin palveluntarjoajia joilla on digitaaliset varausjärjestelmät ja joille sähköposti on toimiva kanava. Todella harvoin täytyy soitella kenellekään.

Ei se helppoa ole, vaatii älyttömän paljon totuttelua, itse totutellut jo yli 10 vuotta ja edelleen varsinkin kitara aiheuttaa sen, että kun olen yksin kotona ja kaivan kitaran esiin, niin se on ensimmäinen sointu ja juoksen kiljuen sängyn alle. Piano onnistuu ainoastaan jos isäni tulee kylään ja voin mennä hänen viereen peiton alle kunnes pelko laantuu. Nokkahuilu on ehkä helpoin, sitä pystyn soittamaan parikin minuuttia ennen kuin alan tärisemään ja on pakko juosta taas kiljuen, mutta vessa riittää kunhan siellä on valot päällä.

Kerää kiukkua. Kun on vihainen ei pelota.

Meti sanottavadi etukäteen.

Tarvittaessa kirjoita asiat ylös

Kun soiton hetki tulee, älä aikaile ja mieti uskallatko vai etkö. Näpyttele numero ja soita.

Lopuksi onnittele itseäsi hyvin menneestä soitosta.

Itse paranin puhelinpelosta menemällä sihteeriksi. 

Ei ollut tarkoitus mutta pomo siirsi toisista tehtävistä. Viikko meni niin loppu jännitys. Kaikki jotka soitti mulle oli ihan tavallisia ihmisiä joilla oli vain joku asia selvitettävänä, eihän siinä oikeasti ole mitään jännittämistä. Samalla tavalla sitä itsekin soittaa kun on joku asia selvittettävänä ja se joka vastaa yrittää parhaansa auttaa.

Mikä sua pelottaa siinä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole, vaatii älyttömän paljon totuttelua, itse totutellut jo yli 10 vuotta ja edelleen varsinkin kitara aiheuttaa sen, että kun olen yksin kotona ja kaivan kitaran esiin, niin se on ensimmäinen sointu ja juoksen kiljuen sängyn alle. Piano onnistuu ainoastaan jos isäni tulee kylään ja voin mennä hänen viereen peiton alle kunnes pelko laantuu. Nokkahuilu on ehkä helpoin, sitä pystyn soittamaan parikin minuuttia ennen kuin alan tärisemään ja on pakko juosta taas kiljuen, mutta vessa riittää kunhan siellä on valot päällä.

Puhelimella pystyn soittamaan jos on valoisaa ja ympärillä on riittävästi ihmisiä, yksin en soita. Jos käy niin, että puhelin soi kun olen yksin, niin yleensä laitan puhelimen pakastimeen ja juoksen kiljuen komeroon, tällöin on päinvastoin kuin soitinten kanssa, siellä komerossa nimenomaan ei saa olla valot päällä ja mulla on siellä turvaviltti jonka alle menee tärisemään.

Vierailija kirjoitti:

Itse paranin puhelinpelosta menemällä sihteeriksi. 

Ei ollut tarkoitus mutta pomo siirsi toisista tehtävistä. Viikko meni niin loppu jännitys. Kaikki jotka soitti mulle oli ihan tavallisia ihmisiä joilla oli vain joku asia selvitettävänä, eihän siinä oikeasti ole mitään jännittämistä. Samalla tavalla sitä itsekin soittaa kun on joku asia selvittettävänä ja se joka vastaa yrittää parhaansa auttaa.

Mulla ei auttanut. Olen ollut pitkään asiakaspalvelussa jossa soittelu oli arkipäivää. Ei yhtään pelottanut soittaa työroolissa. Mutta omana itsenäni soittaminen on edelleen hirveää. Ap 

En ole vielä oppinut. Etukäteen miettiminen ja muistiinpanot ei auta, vaan sanat menee jännityksen takia silti solmuun, vaikka olisin beetasalpaajaa syönyt. Ainut, mikä oikeasti toimii, on kiukku, mutta sitten taas voin jälkikäteen katua sanojani. Puhelut eivät suju koskaan hyvin, joten ei ole onniteltavaakaan. Olen jo luopunut toiveesta, että oppisin puhelimella soittamaan ja puhumaan. Olen nyt 64-v.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua pelottaa siinä?

Sama kun kysyisit joltain hämähäkkejä pelkäävältä mikä niissä pelottaa? No pelottaa vaan. 

Hah, tuli vinkkaamaan soittimella soittamisesta. Ei tullut mieleenkään, että kyse olisi puheluimesta. Ne onkin kauheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se helppoa ole, vaatii älyttömän paljon totuttelua, itse totutellut jo yli 10 vuotta ja edelleen varsinkin kitara aiheuttaa sen, että kun olen yksin kotona ja kaivan kitaran esiin, niin se on ensimmäinen sointu ja juoksen kiljuen sängyn alle. Piano onnistuu ainoastaan jos isäni tulee kylään ja voin mennä hänen viereen peiton alle kunnes pelko laantuu. Nokkahuilu on ehkä helpoin, sitä pystyn soittamaan parikin minuuttia ennen kuin alan tärisemään ja on pakko juosta taas kiljuen, mutta vessa riittää kunhan siellä on valot päällä.

Puhelimella pystyn soittamaan jos on valoisaa ja ympärillä on riittävästi ihmisiä, yksin en soita. Jos käy niin, että puhelin soi kun olen yksin, niin yleensä laitan puhelimen pakastimeen ja juoksen kiljuen komeroon, tällöin on päinvastoin kuin soitinten kanssa, siellä komerossa nimenomaan ei saa olla valot päällä ja mulla on siellä turvaviltt

Sulla on vissiin hauskaa pilkata toisten pelkoja? 

Riippuu instrumentista. Kitarasooloissa iskee paniikki. Siksi pysyn bassossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua pelottaa siinä?

Sama kun kysyisit joltain hämähäkkejä pelkäävältä mikä niissä pelottaa? No pelottaa vaan. 

Itse pelkään koiria. Olen pyrkinyt pelosta eroon analysoimalla pelon syitä, oppimalla koirien käyttäytymisestä (esim. katson koirakuiskaaja Cesar Millanin videoita) ja altistumalla pikku hiljaa koirien läsnäololle. Sainkin jo luotua hyvän suhteen tuttavani isoon saksanpaimenkoiraan. Se piti minusta. Ehkä puhelupelkoon voisi suhtautua samoin?

Pari kuukautta puhelinmyyntityötä auttoi. Mutta nyt 20v myöhemmin edelleen valmistaudun joihinkin puheluihin muistiinpanoon.

Mutta altistus, altistus, altistus. Sille pelolle, mitä pelkäät tapahtuvan puhelussa. Jos pelkäät nolaavasi itsesi, tee se tahallaan ja huomaat ettei maailma romahtanut. Jos pelkäät ettet muista mitä piti sanoa, esitä että niin käy, niin saat huomata ettei maailma romahtanut taaskaan. Jne.