Lue keskustelun säännöt.
Nalkutatko ja valitatko miehellesi? Anna vinkkejä tilanteeseeni!
05.09.2008 |
Minä teen kotitöitä ja vieläpä hyvin, olen myös siivonnut ammatikseni. Meillä imuroidaan ehkä viitisen kertaa viikossa, ei ole lemmikkieläimiä, mutta lasten mukana tulee joskus hiekkaa. Asunto on pienehkö. Minä tiskaan ja laitan hyvää ruokaa, se on intohimoni. Pesen pyykkiä ja laitan kuivamaan. Pyyhin peilipintoja ja pidän huolta siisteydestä.
Mieheni tekee kaikkea edellä mainittua ja vielä enemmän. Hän huoltaa autoa ja polkupyöriä ja näppäräsormisena ompelee pikku reiät ja napit, olen aina ollut huono käsitöissä. Kun minä ajattelen, että taidanpa laittaa kohta koneen pyörimään, mies on jo laittanut pyykit pesukoneeseen. Hän tuntuu olevan niin supertehokas, että ehtii aloittaa homman ennen minua.
Mutta kun hän VALITTAA kuinka hän joutuu tekemään niin paljon. Sanon, että eikä täydy, vain "valtaa" kotityöt itselleen. Hän nalkuttaa minulle, mielestäni turhasta. Ja nyt ei ole kyse siitä, että kotityöt venyisivät, jos hän ei niitä tee. Tiskit eivät makaa altaassa tuntikausia. Pyykkiä on likaisena yleensä vain puolen koneellisen verran. Villakoirat ovat harvinaisuuksia.
En kestä sitä nalkutusta ja valitusta. Olen joskus yrittänyt toimiakin niin, kuin hän haluaa. Hän jatkaa valitusta, mutta muista aiheista. Valittaa naapureista ja väärin pysäköidyistä autoista ym. Kitinä tuntuu olevan kuin luonteenpiirre. En tiedä onko tilanteemme verrattavissa perinteisempään mies ei tee tarpeeksi ja nainen tekee paljon ja nalkuttaa -tilanteeseen. Mutta toivoisin joitain tukea joltain samassa tilanteessa olevalta. Tämä vain on niin epäreilua, teen kotitötä mielelläni ja paljonkin, mutta en suostu etenemään miehen tahtiin. Jos lapsi kaipaa halia, niin sitten halitaan ja imuroidaan sen jälkeen. Hän tulee kotiin, yrittää siistiä paikkoja ja soittaa minulle , joka on tulossa tunnin päästä kotiin ja valittaa, että 1-v roikkuu käsivarsilla ettei saa tehtyä mitään. Ehdotin, että menevät lukemaan sängylle tai sohvalle ja rentoutuvat kummatkin, minä siivoan kun tulen kotiin. Ei auttanut sekään.
Toista ei voi muuttaa. Mutta onko jatkuva valitus riittävä syy eroon? Olen aiheesta puhunut tarpeeksi monta kertaa. Kerroin hänelle, että minusta tuntuu, kuin pitäisi olla kilpi ylhäällä koko ajan, kun nuolia satelee aina vain. Jos joku tunnistaa mieheni käytöksessä itsensä, kertokaa, miten jatkaisin tästä eteenpäin. Ja terapiasta tuskin apua, hänen äidinkielensä ei ole suomi. Ja ennen kuin joku sitä kuitenkin huutelee, niin valkoinen luterilainen on hänkin kuten minä...
Kommentit (8)
Meillä ei koskaan ole sotkuista, tietenkin tehtävää aina on. Ja kakkosen kysymykseen, valitus on kestänyt vuosia, en muista alkoiko ennen lapsia vai ei. Lisäksi mies muistaa välillä uhkailla lasta sillä, että joutuu sänkyyn kuudelta ja ilman ruokaa. Olen sanonut n kerran että nukkumisella ja ruoalla ei uhkailla. Ja varsinkaan sellaisilla uhkauksilla joita on mahdoton pitää. Miestä on lapsena kiusattu koulussa. Ymmärrän että se voi jälkensä jättää pitkäänkin, mutta kauanko perheen on tarkoitus kestää, mikäli hänen käytöksensä on oireita menneestä? Mikä onkaan tilanne heillä, joiden puoliso on kokenut kidutusta yms. Pitäisikö tässä olla kiitollinen siitä, että mies ei juo, ei hakkaa ja tekee kotitöitä? Mitäs nyt syö itsetuntoa ja onnellisuutta pala palalta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaa että sinä, siivouksesta hyvin selviytyvänä ihmisenä, sanot hänelle että "ei haittaa vaikket mitään tekisi, minä olen kyllä jo tänään siivonnut". Sitten saatkin ihmetellä miksei ukko osallistu enää seuraavana päivänä- hän puolustautuu että SINÄ sanoit "ettei haittaa vaikken osallistuisi".
Ihan kateeksi käy, kun ei itse pysty noin tehokkaaseen kodinhoitoon.
Mutta en minäkään siitä tuollaista ongelmaa haluaisi, vaikka siisti koti toki kelpaisikin.
Ensinnä tuli mieleen, että miksi tyrmäsit terapian heti. Ihan varmasti saatte terapiaa englanniksikin, ja muutkin kielet ovat mahdollisia. Kyllä terapautitkin ovat olleet vaihdossa ja opiskelleet ulkomailla. Tuli mieleen yths:n lääkäri, joka ihottumaani tutkiessaan selosti koko ajan, miten opiskeli lääkäriksi sveitsissä ja luetteli kaiken maailman sairauksia ja elimiä mulle saksan kielellä (opiiskelin itse saksaa, ja hän varmaan ajatteli, että mua kiinnostaa).
Toinen mikä tuli mieleeni on, että voisitte tehdä ihan kirjallisen lukujärjestyksen, jonka laitatte vaikka jääkaapin oveen. Lukujärjestyksessä olisi joka päivälle ne kotityöt, jotka sinä päivänä tehdään, ja muuta ei tehdä. Näin saisitte rajattua sitä työnteon määrää kohtuullisemmaksi, eikä niistä töistä silloin voisi valittaa, jotka eivät ole sen päivän lukujärjestyksessä.
Ilmiselvästi hänellä on (tunnistamattomasta syystä) paha olo henkisesti -kenties koti-ikävä ja vaikeus rakentaa omaa isyyttään vieraassa kultuurissa tms- ja sitä pahaa oloa hän purkaa ulkoisen kaaoksen järjestämiseen ja nalkuttamiseen. Koita puhua vielä enemmän miltä hänestä tuntuu ja sopikaa vaikka vuoroviikkosysteemistä kotihommien osalta, jolloin toinen ei puutu toisen tekemisiin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mieheesi verrattuna patalaiska, mutta saa mahdollisimman epätoivottuun aikaan ihmeellisiä siivouspuuskia. Saattaa esim. juuri herättyään aloittaa suursiivouksen. Muussa tapauksessa ei tapahdu mitään. Esim. kaikki tavarat jäävät juuri siihen missä sattuu olemaan esim. likaiset vaatteet. Meillä minä olen nalkuttaja vaikka en itsekään ole mikään siivousintoilija. Tosin nalkutan kyllä muistakin asioista. Toisaalta tällä suomalaisen naisen hulppealla itsetunnolla en suvaitse kovinkaan paljon vastalauseita vaan toivotan menemään helvetin kuuseen jos ei kelpaa. Ei ole vielä lähtenyt. Tapellaan miltei päivittäin huutamalla toisillemme naama punaisena, mutta pahempia solvauksia kuuluu sitten ehkä kerran kuussa. Täytyy kyllä sanoa että silti olen ihan tyytyväinen ja kokemusta pitkistä suhteista minulta ei puutu, suomalaistenkaan kanssa.
Olen nykyiseltä saanut kuulla mm. että määräilen kaikesta ja olen ahdistava ja komenteleva ja mikään ei minulle kelpaa... Ja HAH!
Pointti teidän tapauksessanne on ainakin se että mies ei ymmärrä mikä on täällä naisen rooli. Täällä ei ole kokonaista usean sukupolven naisarmeijaa koko ajan putsaamassa kämppää vaan kaikki pitää hoitua yleensä yhdeltä naiselta "siinä sivussa." Kauhulla olen kyllä kuunnellut niitä esimerkkejä esim. siivouksesta mitä mies on kertonut. Esim. heillä kotona kivilattiat jotka pestään joka ikinen päivä "väljällä vedellä", eli saippuaa ja vettä sangolla, sitten harjataan ja lastalla vex. Varmaan vielä rätillä kuivaus. APUVA!
Miehellä on kuitenkin yli 10 sisarusta joista reilu puolet naisia. Kotityöt tekee heillä "naisarmeija" täkäläisittäin ajateltuna. Eli jos on naimaton ja nainen niin sitten on kauha ja rätti kädessä alituiseen.
Tapaukseenne voisi vain sanoa että keskustelkaa, keskustelkaa ja vielä kerran keskustelkaa. Teistä, kulttuureista, miten eri asiat on totuttu tekemään ja näkemään. Yritä näyttää myös miten "naapurissa", jotta hokaisi kuinka ahkeran ja hyvän vaimon sinussa menettää jos ei arvostus nouse. Ulkopuolinenkaan keskustelu ei olisi varmaan pahasta... Muutenkin ulkopuolinen tekeminen ja eläminen miehelle, jotta ei olisi ihan NIIN ehtivä kotihommissa.
Sorry... vähän tuli pitkä texti :D
Ihan turha välittää moisesta. Anna miehen nalkuttaa, jos hän siitä nauttii.
sovitte ettei toinen puutu toisen tekemisiin, omasta osuudestaan saa stressata niin paljon kuin lystää
koettakaa keksiä jotain kivaa kodin ulkopuolista tekemistä koko perheenä niin että pääsette pois tiskien ja pölyhiukkasten kurimuksesta ja voitte keskittyä pitämään hauskaa ja nauttimaan toisistanne