Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja välinpitämättömyys, millaista teillä?
20.01.2025 |
Millaista välinpitämättömyyttä te muut masentuneet tunnette?
Minulla on syykeskeinen krooninen masennus (syinä sairaudet, köyhyys, yms). Ja ei tarvitse ruveta saarnaamaan, että tee ongelmillesi jotain, enempää en pysty tekemään kuin mitä olen jo tehnyt, ja elämäni nyt vain on tätä sietämistä todennäköisesti loppuelämäni.
Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia välinpitämättömyydestä. Miten käsittelette tuota tunnetta, vai koetteko että siitä on hyötyä elämänne kestämisessä? Onko jokin tietty ongelma, joka laukaisee välinpitämättömyyden tunteen? Itseäni jopa auttaa verrattuna epätoivon tunteeseen, joka on mielestäni pahin tunne kestää. Eli välinpitämättömyys taittaa tuon epätoivon tunteen.
Kiitos jos jaksatte jakaa.
Kommentit (12)
Aurinko paistaa. Sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aurinko paistaa. Sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.
Ei masentuneelle.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti välinpitämättömyys on parempaa kuin kauhea epätoivo. Kun söin lääkkeitä, olin aika turta enkä tuntenut paljon mitään. Ja olihan se hyvä juttu, hirveän raskasta on kyntää syvällä suossa koko ajan. Olen ollut kuitenkin ilman lääkkeitä jo pitkään ja epätoivokohtaukset on lisääntyneet taas ja jossain vaiheessa on varmaan pakko taas turvautua lääkkeisiin vaikken periaatteessa haluaisi. Olen kroonisesti masentunut ja eläkkeellä sen takia, luovuttanut normaalin elämän suhteen ja välinpitämätön kyllä monessa asiassa: en jaksa enää edes surra tai välittää siitä miten surkeasti tämä elämä meni.
Kannattaa kokeilla niitä lääkkeitä. Sellainen turta olo on todellakin vaihtoehtona parempi kuin jatkuva epätoivoisuus. Joillakin on myös vuodenaikoihin sidoksissa olotilat, eli jos tiedät että sellainen vaikea jakso on tulossa, ne lääkkeet voi hyvin aloittaa jo ennen kuin oireet ovat pahat.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti välinpitämättömyys on parempaa kuin kauhea epätoivo. Kun söin lääkkeitä, olin aika turta enkä tuntenut paljon mitään. Ja olihan se hyvä juttu, hirveän raskasta on kyntää syvällä suossa koko ajan. Olen ollut kuitenkin ilman lääkkeitä jo pitkään ja epätoivokohtaukset on lisääntyneet taas ja jossain vaiheessa on varmaan pakko taas turvautua lääkkeisiin vaikken periaatteessa haluaisi. Olen kroonisesti masentunut ja eläkkeellä sen takia, luovuttanut normaalin elämän suhteen ja välinpitämätön kyllä monessa asiassa: en jaksa enää edes surra tai välittää siitä miten surkeasti tämä elämä meni.
Aiheuttiko eläkkeelle joutuminen sulle toisaalta mitään helpotusta? Saat ainakin levätä? Älä ainakaan vertaa itseäsi "menestyjiin"...
Sivusta yksi kroonisesti masentunut, joka ei ole pystynyt hakeutumaan eläkkeelle velan takia. Jos en olisi velkainen, olisin todennäköisesti eläkkeellä. Ja välinpitämättömyys on minullekin tuttua joo. Olen huomannut että siitä on tullut kuin suojaava mekanismi, jolla taitan pois epätoivon pahimmat tilat.
Mulla samantyyppinen tilanne. En syö mielialalääkkeitä, ne itseasiassa vasta teki väliinpitämättömäksi kun mistään ei saanut hyvää oloa, leikkasivat senkin puolen pois. Rauhoittavaa on pahimpiin tilanteisiin, niistä taistelin 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyydelle voi aina tehdä jotain. Kuluttaa vähemmän niin säästää rahaa. Minäkiin olen onnistunut 7000 euroa säästämään työttömyysrahoista.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydelle voi aina tehdä jotain. Kuluttaa vähemmän niin säästää rahaa. Minäkiin olen onnistunut 7000 euroa säästämään työttömyysrahoista.
Voi sinä hassu. On ihmisiä, joiden kulut ovat tuloja suuremmat, ja he köyhtyvät koko ajan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja siis ne kulut ovat sellaisia, joita ei kulutuksesta tinkimällä poista. Ihminen voi olla ulosottoveloissa, vieläpä omaa syyttään. Monella on omaisuutta, jota ei huoli kukaan, mutta josta on kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyydelle voi aina tehdä jotain. Kuluttaa vähemmän niin säästää rahaa. Minäkiin olen onnistunut 7000 euroa säästämään työttömyysrahoista.
Äiti maksaa ruuat eikä peri vuokraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti välinpitämättömyys on parempaa kuin kauhea epätoivo.
En jaksa enää edes surra tai välittää siitä miten surkeasti tämä elämä meni.
Joillakin on myös vuodenaikoihin sidoksissa olotilat, eli jos tiedät että sellainen vaikea jakso on tulossa.... joo joo.
Älä raskaan sarjan ammattilaisille höpise.
Muutun välinpitämättömäksi aina silloin kun havahdun, ettei minulle ole rakkautta suotu. On vain työ ja status, jonka kautta voin kelvata ihmisenä jollekkin. Se syö sisältä.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti välinpitämättömyys on parempaa kuin kauhea epätoivo. Kun söin lääkkeitä, olin aika turta enkä tuntenut paljon mitään. Ja olihan se hyvä juttu, hirveän raskasta on kyntää syvällä suossa koko ajan. Olen ollut kuitenkin ilman lääkkeitä jo pitkään ja epätoivokohtaukset on lisääntyneet taas ja jossain vaiheessa on varmaan pakko taas turvautua lääkkeisiin vaikken periaatteessa haluaisi. Olen kroonisesti masentunut ja eläkkeellä sen takia, luovuttanut normaalin elämän suhteen ja välinpitämätön kyllä monessa asiassa: en jaksa enää edes surra tai välittää siitä miten surkeasti tämä elämä meni.