Älä rakas, ethän rakas

Kuka kunnioittaa lässyttäjää, joka on sitonut kätensä eikä salli muita kasvatuskeinoja kuin lisää loputonta lässytystä rangaistuksena.

Näin käy kun naiset saavat vallan päättää miten toimitaan. Kaikki on yhtä loputonta oksettavaa "empatiaa" ja kädettömyyttä tehdä mitään ongelmille, koska kaikkea pitää ymmärtää kunnes kuolee kaiken ymmärrykseen.

Meillä on lempeys toiminut. Ehkä 2 kertaa olen korottanut ääntäni 15 vuoden aikana. Riittää meillä sanoa 15 vuotiaalle, sun vuoro rakas tyhjentää/ täyttää tiskikone. Ja tekee sen mukisematta ja keittiöstä poistuessa vielä sanoo kiitos, kun syönnit on syöty ja tiskit hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lempeys toiminut. Ehkä 2 kertaa olen korottanut ääntäni 15 vuoden aikana. Riittää meillä sanoa 15 vuotiaalle, sun vuoro rakas tyhjentää/ täyttää tiskikone. Ja tekee sen mukisematta ja keittiöstä poistuessa vielä sanoo kiitos, kun syönnit on syöty ja tiskit hoidettu.

Okei. Mitä olisit tehnyt, jos lempeys ei olisi toiminut? Lisää rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lempeys toiminut. Ehkä 2 kertaa olen korottanut ääntäni 15 vuoden aikana. Riittää meillä sanoa 15 vuotiaalle, sun vuoro rakas tyhjentää/ täyttää tiskikone. Ja tekee sen mukisematta ja keittiöstä poistuessa vielä sanoo kiitos, kun syönnit on syöty ja tiskit hoidettu.

Kaikki lapset ei ole samasta muotista. Joillakin se fiksuus tehdä askareita ilman sen kummempaa kehoitusta tulee luonnostaa jo hyvin nuorena. Toisilla ei meinaa tulla vanhanakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Näin käy kun naiset saavat vallan päättää miten toimitaan. Kaikki on yhtä loputonta oksettavaa "empatiaa" ja kädettömyyttä tehdä mitään ongelmille, koska kaikkea pitää ymmärtää kunnes kuolee kaiken ymmärrykseen.

Kuulostat psykopaatilta. Ihmistä voi ymmärtää ja koittaa ohjata parempaan ilman että hyväksyy asioita jotka ei ole ok. 

Huvittaa kun välillä näkee kaupassa jonkun tuoreehkon äidin lässyttävän juuri ja juuri puhumaan oppineelle lapselle ja käy keskustelua kuin neuvottelisi aikuisen kanssa "otetaanko karkkia" tai "mitä tänään syötäisiin".

Mua kans ärsyttää tämä rakas-sanan hokeminen. Ei se teidän piltti ole muille rakas, on vaan hermoja raastavaa kuunnella tuota lässytystä. Lässyttäkää kotona mutta älkää ihmisten ilmoilla. Älkääkä nostelko niitä haisevia v aip paperseitänne kauppojen palvelupöydille kun itse kaivatte lompakkoa kassisstanne. Emme halua kusen ja/tai ripulin hajua pöydän pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lempeys toiminut. Ehkä 2 kertaa olen korottanut ääntäni 15 vuoden aikana. Riittää meillä sanoa 15 vuotiaalle, sun vuoro rakas tyhjentää/ täyttää tiskikone. Ja tekee sen mukisematta ja keittiöstä poistuessa vielä sanoo kiitos, kun syönnit on syöty ja tiskit hoidettu.

Lempeys on eri asia kuin lässytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy kun naiset saavat vallan päättää miten toimitaan. Kaikki on yhtä loputonta oksettavaa "empatiaa" ja kädettömyyttä tehdä mitään ongelmille, koska kaikkea pitää ymmärtää kunnes kuolee kaiken ymmärrykseen.

Kuulostat psykopaatilta. Ihmistä voi ymmärtää ja koittaa ohjata parempaan ilman että hyväksyy asioita jotka ei ole ok. 

Voi ymmärtää. Mutta vakavan rikoksen tekijät kuuluvat teoistaan silti vankeuteen tai yhteiskunta romahtaa ymmärrykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lempeys toiminut. Ehkä 2 kertaa olen korottanut ääntäni 15 vuoden aikana. Riittää meillä sanoa 15 vuotiaalle, sun vuoro rakas tyhjentää/ täyttää tiskikone. Ja tekee sen mukisematta ja keittiöstä poistuessa vielä sanoo kiitos, kun syönnit on syöty ja tiskit hoidettu.

Kaikki lapset ei ole samasta muotista. Joillakin se fiksuus tehdä askareita ilman sen kummempaa kehoitusta tulee luonnostaa jo hyvin nuorena. Toisilla ei meinaa tulla vanhanakaan. 

Näkyykö tämä lapsuuden kuritus aikuisena,mulla on yli 50v työkaveri joka hampaita yhteen purren huutaa kokoajan pe**elettä, jos hommat ei mene kun hän haluaa. Mulla taas oli aika lempeä lapsuus ja nyt jos hommat ei luista,noh ei siinä mitään. Mutta en vihastu.

Tuollainen rakaskultapieni-lässytys on kuvottavaa, kun se tupataan joka lauseeseen. Jos mun mutsi olisi puhunut mulle tuolla tavalla niin huh huh. Olisin varmaan heti puhumaan opittuani sanonut että mulla on nimi, ja se ei ole kultarakas.

Kyllä meidän Ennille puhutaan vain mukavia asioita ja hemmotellaan piloille. On erityinen oppimishäiriö hänellä, kohta 6v tyttö. On sijoitettuna hyvin ammattitaitoiseen paikkaan, jossa osataan kasvattaa. Mulla, äidillä on keskivaikea aspenger ja raivokohtauksia. Tarkkuutta vaatii Ennin kasvatus, ettei periydy nämä raivarit, onneks ei vielä kertaakaan ole riehunut ja jos sattuisi näin käymään -kääritään mattoon. Enni on kiltti, kohtelias, tasapainoinen ja kerrassaan suloinen tyttö. Hoitaa nyt jo tosi hyvin eläimiä, käsittelee kuin aikuinen, a

Lapset on erilaisia. Yhdelle voi sanoa nätisti kaiken ja tottelee mukisematta. Toiselle ei mene perille edes huutamalla..

T. Neljän äiti 

Kyllä syletti, kun isossa marketissa äiti sanoitti kirkuvan lapsen tunnetilaa, eikä kantanut mukulaa ulos muita häiritsemästä. Isä seisoi taaempana selvästi hermostuneena ja olisi sen tenavan ulos vienytkin, jos vaan sanoitteleva äiti olisi antanut. Tilanne kesti ja kesti ja koko valtava kauppa kuunteli yhden taaperon mylvimistä. Se lapsen kiukku ei ole se, mikä häiritsee vaan se äidin täydellinen kädettömyys ja idiotismi ja se, että isä ei saanut tehdä sitä, mitä isän pitää. Kaikki aistivat sen, että äiti on pahasti hakoteillä ja tekee tenavalle karhunpalveluksen. Ja huom. minä en peräänkuuluta mitään selkäsaunoja, vaan ihan sitä, että ihminen, joka ei osaa käyttäytyä saa leikkiä toisten kanssa vasta sitten, kun osaa käyttäytyä. Ihan perusjuttu. 

Lisään, että Enni kyllä tekee jo kotitöitä ja viedään marjaan, sieneen ja joka päivä ulkoilemaan,a

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kun välillä näkee kaupassa jonkun tuoreehkon äidin lässyttävän juuri ja juuri puhumaan oppineelle lapselle ja käy keskustelua kuin neuvottelisi aikuisen kanssa "otetaanko karkkia" tai "mitä tänään syötäisiin".

Tätä harrastin varmaan itsekkin silloin kun olin pikkulapsen äiti. Itselleni se oli lähinnä ääneen ajattelua ja muksu pysyi kärryissä tyytyväisenä kun sille jotain höpötteli. En usko että kukaan oikeasti kyselee Ninnu yksi veeltä, että mitä pöperöä pöytään laitetaan. Nyt lapset jo teinejä, eivätkä siis edelleenkään päätä mitä ruokaa arkena laitetaan, vaan syövät sitä mitä on!

Mutta varmaan minuakin silloin kauhisteltiin kaupassa, että tuossa taas tuommoinen äiti, joka antaa lapsensa päättää kaikesta ;D

"Kulta, älä enää potki äitiä, jookos?"

Lapsille opetetaan että voi tehdä mitä tahansa ja korkeintaan tulee lempeä pyyntö lopettaa. Sitten aikuisena yhtäkkiä heitetään ihan eri maailmaan.