Lue keskustelun säännöt.
Olen niin ahdistunut etten taida päästä edes äänestämään :(
17.04.2011 |
Koko elämäni masentaa, vaikka monia asia on erittäin hyvin. Järki ei vain nyt auta, tunne on aivan muuta. Yksinäinen sunnuntai. Erosta vajaa vuosi, ei lapsia. Ikää 31v. Ahdistaa ja masentaa niin helvetisti, urheilu, ystävät, perhe ja työ auttavat vain hetkellisesti. Juuri nyt tekisi mieli kalauttaa kuula kalloon.
Haluaisin viihtyä yksin, mutta kaipaan liian kovaa rakkautta, seuraa, välittämistä, sitä kumppania. Ei tästä tule mitään.
Kommentit (11)
Pitää vaan tehdä kaikkea mukavaa, josta on ennen nauttinut.
Yksi läheinen ihminen kertoo useinkin yksinäisyydestään, asutaan eri puolella maata, joten harvoin nähdään. Olen kannustanut häntä lähtemään ihmisten pariin, vaikka se lähteminen joskus vaikeaa onkin. Nyt on ottanut uuden harrastuksen (lajia ei ole koskaan ennen harrastanut) ja alkanut käydä yksin elokuvissa, teattereissa ja konserteissa.
Eihän nuo sitä perusyksinäisyyttä tietenkään poista, kun on sitten iltoja omissa oloissaan. On kuitenkin auttanut paljon, kun on säännöllistä menoa ja jotain, mitä odottaa.
Ystäväpalvelu on yksi tapa saada kontakteja, ainakin täällä SPR ottaa uusia vapaaehtoisia avosylin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi yrittää ryhdistäytyä, mutta olen aaivan lamaantunut. Aamulla oli vielä tarkoitus tehdä kaikkea;käydä juoksulenkillä, äänestämässä ja kaupungilla kaupoissa tai kahvilla. Nyt en pääse sängystä ylös ja itken silmäni turvoksiin. Tämä on niin kamalaa.
ap
Harrastuksiakin on. Asiani ovat oikeasti hyvin, se tässä osittain tekee oloni niin kamalaksi, kun tuntuu etten edes ole oikeutettu tähän ahdistukseen ja pahaan oloon.
En osaa käsitellä tunteitani. En tiedä pitäisikö vaan itkeä ja surra kun siltä tuntuu.
ap
Sinulla ap voi olla myös ihan ehta masennus, oireesi sopivat siihenkin. Järkkää itsellesi aika lääkärille tai psykologille, masennukseen auttaa terapia ja lääkitys. Omakohtaista kokemusta on!
Äläkä lannistu vaikka päivän hienot suunnitelmat eivät täysin toteutuisikaan. Suunnitelmat vaan uusiksi ja otat tavoitteeksi että nouset ylös, peseydyt, puet, syöt jotain ja kävelet vaikka sinne äänestyspaikalle. Ja sitten kahvilan kautta kotiin ja telkka auki ja jotain hyvää iltapalaa.
Ei masentunut jaksa tuota välttämättä tehdä mutta yritä jos ihan vähän edes saisit itsestäsi irti.
Välillä menee joitain viikoja ihan hyvin, nyt taas olen viikon ollut huonona. Olen kyllä urheillut, ulkoillut ja nähnyt ystäviä, mutta kotona ollessa ahdistaa aivan tolkuttomasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ajatellaan, että ihminen saa tavoitella tietoisesti kaikkia muita asioita: tiettyä koulutusta, tiettyä työtä, haluamaansa asuntoa, tavoittelemaansa kuntoa ja vaikkapa painoa, mutta parisuhde on jotain, joka vain tulee vastaan tai on tulematta. - Sinäkin, ap, puhut kuin olisit tuomittu parisuhteettomuuteen yhden eroon päättyneen suhteen jälkeen, ja sitten kaikki kilvan neuvovat, että nauti MUISTA asioista. Ihan kuin ei voisi nauttia niistä muista asioista ja silti haluta parisuhdetta!
Itse olen ehkä jäävi sanomaan, kun olen pitkässä suhteessa, mutta läheinen ystäväni on käynyt juuri tuon prosessin läpi. Erottuaan vihdoin paskamaisesta suhteesta, hän kotvan aikaa yritti "nauttia yksinolosta" mutta päätyi toteamaan, että haluaa olla parisuhteessa, koska kaipaa fyysistä läheisyyttä, romantiikkaa, perheellistymistä jne. - Ei se sulje pois niiden muiden asioiden, työn, kavereiden, liikunnan ym. arvoa!
No, tämä ystävä sitten ryhtyi tietoisesti ETSIMÄÄN kumppania. Pisti ilmoituksia seuranhakupalveluihin, ryhtyi käymään ulkona paljon, huolehti ulkonäöstään ja oli avoimesti haku päällä. Muutamassa kuukaudessa hän oli käynyt lukuisilla treffeillä nettituttavuuksien, kavereiden kavereiden ja kuppiloissa tapaamiensa miesten kanssa, ja nyt - ylläri älläri - vakiintunut yhden ehdokkaan kanssa.
Jos olet, ap, yksinäinen, etsi itsellesi kumppani! Kotiovelle se tuskin tulee kolkuttamaan.
ei elämän kuulu olla noin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt melko ennakkoluulottomastikin treffeillä ja uskaltanut heittäytyä. Muuatama kuukauden-parin juttu on eron jälkeen ollut, mutta ei niistä ole kehittynyt vakavampaa. Sekin harmittaa ja lannistaa.
Käyn paljon ulkona, huolehdin itsestäni jne.
ap
Mutta ei se sun ovellesi tule kolkuttamaan. Neiti on nyt hyvä ja repäisee peffansa ulos ja sinne vaaliuurnille. Mistä tiedät ettei siellä ole elämäsi mies? Hyvä ilmakin on!
Vuoden päästä tulet sitten tänne palstalle valittamaan kun mies makaa sohvalla ja piereksii. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraava etappi on raahautua äänestyspaikalle. Kyllä tämä kai tästä. Sunnuntai voisi jättää kalenterista kokonaan pois...
ap
Ahdistukseen vähän ainakin auttaa, kun lähtee ulos ja näkee elämää ympärillään.
Ääni persulle, niin saat illalla vaalivalvojaisissa juhlia varmaa vaalivoittajaa! :) Se piristää myös!
Varmasti ajan kanssa sinunkin asiasi järjestyvät, itsekin olin 39v kun vasta sain esikoiseni joka jäi ainoaksi.