"Emme voi tarjota lohtua..." - pappi Nurmijärvellä

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010944410.html

"Muistohartauden kaltaiseen tilaisuuteen ei kuitenkaan voi täysin valmistautua. Se on tilaisuutena poikkeuksellinen, Vartiala sanoo.

Emme voi tietää, millainen tämä tilaisuus tulee olemaan. Kohtaamme täällä ihmisiä, jotka ovat tulossa tänne monenlaisten eri tunteiden kanssa.

Emme voi tarjota lohtua, mutta voimme tarjota levähdyspaikan, hän summaa."

Hmm. Omaisten hirvittävää tuskaa ei mitenkään voi poistaa, se on selvä. Ja levähdyspaikan tarjoaminenkin on arvokasta. Mutta eikö jollain tasolla kirkon pitäisi myös tarjota lohtua? Nimittäin kristillisen toivon kautta. Jälleennäkemisestä taivaassa.

Tuli vaan mieleen, ei pahalla.