Onko lapsillasi ns. hyv'ä isä?

meillä on samansuuntaiset kasvatuskäsitykset, isä vietti jo vauvan kanssa todella paljon aikaa, kävi neuvoloissa ja lääkäreissä, on se perheen leikkivä aikuinen. Raskausaikanani hän ei käsittänyt vanhemmuutta lainkaan ("sää sit heräät öisin, mää varmana en"). Kaikki muuttui just sillä briljantilla hetkellä, kun hän sai vauvan syliinsä. Alussa melkeinpä kilpailimme siitä, kumpi saa tällä kertaa beibiä hoitaa, hyvin äijä bataattia ym. soseutti, osteli jopa vauvanvaatteita. Tietysti tässäkin onnelassa on varjonsa. Isällä alkaa olla kasvava alkoholiongelma (ja baaristahan hänet on löydetty). Siitäkin asiasta olemme puhuneet, paljonkin, ja tässä sitten odotellaan, että puheet muuttuisivat teoksi (juomisen vähentämiseksi/lopettamiseksi). Tällaisenaankin on hän lapseni paras isä, ihmisenä vaan voi kasvaa aikuisenakin.

lapsillani ei ole ns. hyvä isä, vaan ihan oikeasti loistava isä.



Biologinen on kaikille neljälle lapsellemme.

Osasi heti olla loistava isä jo vastasyntyneellekin.

Ennen omia lapsia näki jo miten osasi ja tuli hyvin toimeen lasten kanssa.



Laatu:) ilmenee niin, että on tasavertainen vanhempi lapsillemme mun kanssa. Eli osallistuu arkeen ja juhlaan, hyvinä ja huonoina hetkin.



Ja juu, ihan ravintolasta aikanaan löysin, tai hän löysi mut:) Tuli hakeen tanssimaan ja käytännössä sen ekan tanssin jälkee oltiin yhdessä. 2 päivää tapaamisesta muutin hänen luokseen, virallisesti 3kk päästä. Tuosta on kohta jo aikaa 18v. Aviovuosiakin jo 15 takana:)

Löysin mieheni sattumalta tutun tuttuna. Hän eli todella vaatimatonta elämää ennen tapaamistani, järkevää rahankäyttöä, ei mitään tuhlaamista. Korkeasti koulutettu ja hyvässä ammatissa, ns. nörtti mutta silti sosiaalinen.



On lasten biologinen isä, on hoitanut molempia tyttäriään heti heidän syntymästään asti todella paljon, mm. yösyötöt pullosta ja aamulla heräämiset. Lapset nyt 3- ja 1-vuotiaat ja hoidetaan 50-50 kun olen itsekin töissä. Varsinkin esikoinen on oikea isin tyttö.



Mies on raitis, vastuuntuntoinen, luotettava ja osallistuva, tekee myös yhtä paljon kotitöitä kuin minä (ollaan kyllä hieman laiskoja tällä saralla).



Värisilmä miehelläni ei ole maailman paras, joten jos hän joutuu valitsemaan lapsille vaatteet päiväkotiin niin yhdistelmä saattaa olla hirveä :) ei hänkään siis ihan täydellinen ole.



En parempaa miestä ja isää lapsilleni kyllä voisi kuvitella kuin tuon oman ukkokullan.

Ihan avioliitossa on lapsi tehty ja "suunniteltu". Mielestäni on aina suhtautunut isäksi tulemiseen todella vastuullisesti, luontevasti ja jotenkin maanläheisesti. Ollaan ehkä molemmat sellaisia että otetaan asiat vakavasti, tehdään kaikki kunnolla mutta ei nipoteta. Mies haluaa lapselle aina parasta, haluaa osallistua kaikkeen mihin vain kerkeää kun on aika kiireinen yrittäjänä. Työmatkoillakin aina soittelee meille videopuheluita, pitää mukana valokuvia, kyselee kuulumisia, ostaa lapselle vaatteita... On koko ajan mukana arjessa vaikka olisikin kaukana. Kotona ollessaan hoitaa lasta luontevasti, pyytämättä. Vaihtaa vaipat, kylvettää, lähtee lapsen kanssa ulos ja antaa minun nukkua pitkään jne. Se on ihanaa.



Parasta on kuitenkin se, että mies osaa ja uskaltaa hassutella, antaa hellyyttä ja haluaa pitää lasta paljon sylissä. Oli tällainen jo ennen isäksi tuloa, minäkin saan siis paljon pusuja, halauksia ja kosketusta.

Lisääkin haluaisin mielelläni kuulla.

Ap

Ei pidä yhteyttä lapseensa, mutta jos lapsi soittaa hänelle, että haluaa nähdä, niin kyllä tulee heti hakemaan jos ei vaan ole töitä.



Tosi harvoin ottaa itse ensiksi yhteyttä. Antaa melkein kaiken periksi lapselle, saa mitä vaan herkkua ja milloin tahansa. Ei osaa pitää kuria ja on sen itsekin myöntänyt.



Kun lapsi oli vauva, ei paljoa hoitanut. Sylissä piti aika usein kun oli harvoin paikalla. Edelleen kyllä pitää hyvänä lasta, mitä lapsi on nyt ite kertonut.



Ei muinusta ihan hirveän hyvä isä, mutta ei maailman huonoinkaan.

lapsillani ei ole ns. hyvä isä, vaan ihan oikeasti loistava isä. Biologinen on kaikille neljälle lapsellemme. Osasi heti olla loistava isä jo vastasyntyneellekin. Ennen omia lapsia näki jo miten osasi ja tuli hyvin toimeen lasten kanssa. Laatu:) ilmenee niin, että on tasavertainen vanhempi lapsillemme mun kanssa. Eli osallistuu arkeen ja juhlaan, hyvinä ja huonoina hetkin. Ja juu, ihan ravintolasta aikanaan löysin, tai hän löysi mut:) Tuli hakeen tanssimaan ja käytännössä sen ekan tanssin jälkee oltiin yhdessä. 2 päivää tapaamisesta muutin hänen luokseen, virallisesti 3kk päästä. Tuosta on kohta jo aikaa 18v. Aviovuosiakin jo 15 takana:)

on melkein identtinen meidän tarina :D Meillä isä vie lapsia paljon luontoon, kalastelemaan , pilkkimään ym. Meillä aviovuosia pian 17 v. ja yhdessäoloa 19 v. (jestas että onkin aika menny nopeeta!)

Minulla ei ollut hyvää isää, mutta mieheni on kehittynyt hyväksi isäksi. Jokaisen lapsen kohdalla alku on ollut hiukan jäykkää, mutta sitten suhteet ovat muotoutuneet mahtaviksi. Esikoiseni, jonka isä on kuollut, mieheni on adoptoinut.

tasapuolisesti kotona, on turvallinen ja johdonmukainen, hauska, raitis, rakastava, reilu. Eniten arvostan sitä, että mieheni osaa pyytää anteeksi ja on vastaanottava.

osallistuva, kykenevä kaikin puolin täydellinen isä, ei moittimista. Laittaa supot, pesee kakat, mittaa kuumeet, kylvettää, ruokkii, opettaa ja tekee kaiken muunkin mitä nyt vanhemmuuteen kuuluu ja kaiken ihan yhtä hyvin kuin minä vaikkei aina tekisikään täysin samoin.



On ollut alusta alusta asti, siitä saakka kun rupesin ensimmäistä odottamaan, halunnut olla kaikessa mukana, ultrissa ja synnytyksissä, joskus sattui neuvolaankin pääsemään. Ja osasi heti, tai oikeastaan oli pakko, koska tyrkkäsin vauvan hänelle synnytyksen jälkeen ja sanoin, että menen suihkuun.



Ei ole tullut mieleenkään työntää miestä pois luotani taikka olla luottamatta hänen taitoihinsa olla lapsille toinen vanhempi.

On kiinnostunut lapsistaan, heti kun lapset syntyivät otti täyden hoitovastuun. Vaihtoi vaippoja, valvoi yöllä, pärjäsi koliikkiakin huutavien lasten kanssa ja antoi mun levätä ja nukkua.



Nykyään kun lapset ovat isompia, kuskaa niitä harrastuksissa, kuuntelee niitten juttuja, pelaa lautapelejä ja korttia, käy niitten kanssa mökillä, kalassa. On huumorintajuinen ja läsnäoleva, mutta osaa laittaa myös rajat.



Siitä näki jo heti että siitä tulee hyvä isä, on aina ollut vastuuntuntoinen, luotettava, hyvähermoinen. Tykkäsi jo seurusteluaikana mun lapsistani, olen eronnut ja olin yh.

Pitää myös eläimistä ja eläimet pitävät hänestä. Mä en voisi olla ihmisen kanssa, joka vihaisi eläimiä.



On mun kolmelle lapselle biologinen isä, kahdelle ekalle lapselle siis isäpuoli, mutta on aina pitänyt mun ekasta avioliitosta olevia lapsia kuin omiaan, ja kohdellut heitä samoin. Lapset kokevat samoin, heille mun mies on ainoa oikea isä. Nää vanhimmat ovat 20v ja 18v.