Mitä ajattelet...

Mitä ajattelet jos raskaus päättyy puolessavälissä? Onko se keskenmeno vai kuolleena syntynyt?



Mielellään kuulisin muiden kokemuksia tälläisestä tilanteesta.



Meidän perheessä asia tuli ajankohtaiseksi pari viikkoa sitten. Ajatukset vielä ihan hajallaan ja asiaa täytyy vielä käsitellä. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Nyt vain suru ja ikävä suuri. Päivä kerralaan tässä elellään.



Kirkko opettaa, että kasteessa lapsi tulee Jumalan lapseksi ja taivas kelpoiseksi. Itse uskon, että lapsemme pääsi taivaaseen.



Tälläisiä ajatuksia täällä...

Lapsen menetys on pahinta, mitä äiti voi kokea. Toivon todella, että saat tukea lähimmiltäsi. Pyydän taivaan Isältä voimia sinulle surussa.



Itse en " usko" keskenmenoihin. Mielestäni elämä alkaa hedelmöityksestä ja jokainen keskenmeno on kuolleena syntynyt lapsi. Itse menetin toisen kaksosista ihan raskauden alussa, jo ennen rv6. Minulle tämä B-vauva oli yhtä todellinen kuin A-vauvakin. Näin B-vauvan kohtalosta tietoa odottaessa (2vkoa piti odottaa uusintaultraa...) unen, jossa tapasin lapseni taivaassa. Tunnistin heti, että tuo on minun poikani. Hän oli komea ja terve. Minulle tuli olo, että hän ei olisi tässä maailmassa koskaan saanut elää niin terveenä ja kivuttomana kuin hän taivaassa oli. Minua jotenkin helpotti se tieto, että kaikki meni juuri niin kuin hänelle oli parasta. Parastahan minä muillekin lapsilleni haluan :)



Kirkko ei opeta kaikessa ihan Raamatun mukaisesti. Jeesus itse opetti, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Mikään kirkko ei voi kumota Jeesuksen sanomaa asiaa.



Uskon vakaasti, että lapsesi on taivaassa Jumalan hoidossa :) Anna itsellesi lupa surra lapsesi menetystä. Ei ole olemassa mitään aikaa, minkä jälkeen häntä ei saisi kaivata. Käy puhumassa neuvolassa tai psykologilla kaikista tunteistasi, jos tuntuu, että seinät rupeaa päälle kaatumaan. Anna itsesi parantua ihan rauhassa, ei ole kiirettä töihin.



*halaus*

Raskaudesta, joka päättyy ennen 20- raskausviikkoa, käytetään nimitystä keskenmeno. Ei se ole mikään uskonasia.



Ja toki keskenmenoa saa surra, menetyshän se on. Itsekin olen yhden kokenut, ensimmäiseni meni kesken kauan sitten. Tyhjyyden tunne on suuri silloin.

että uskon jokaisen elämän olevan täydellinen sellaisenaan, on se minkä pituinen tahansa. Virallinen termi kyllä on keskenmeno, mutta henk.koht. en usko lapsen elämän jääneen mitenkään kesken, se on vain ollut valitettavan lyhyt.

Saarnaaja:

3:1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.



Jumalalla on jokin tarkoitus tuossakin asiassa, miksi vauva esim. menee pois?



siunauksin, halauksin

Minusta taivaan enkelit ovat noutaneet pienen lapsesi Taivaan Isän luo. Näinhän psalmissakin sanotaa, olisiko psalmi 69... En muista, mutta käypä lukaisemassa niitä lohdutukseksi. Jospa löytäisit tuon sieltä-



Siellä sanotaan näin:

Jo ennen kuin sinä äitisi kohdussa hedelmöityit, tiesin minä kaikki päiväsi elämäsi loppuun asti.



Tuo psalmi on pitkä ja lohdullinen. Minusta siitä välittyy Jumalan huolenpito ihmistaimesta jo silloin, kun se ei ihmisten mielestä ole mitään... alkio vain. Psalmissa puhutaan muistaakseni myös siitä että ei hiuskarvakaan tipu päästäsi ilman että Jumala ei sitä tietäisi. Hän kuulee jo ihmisen kuiskauksen jos ihmisellä on hätä. Ihmisen ei tarvitse siis huutaa ja hätäillä.



Tuohon psalmiin luottaen uskon itse, että kaikki lapset ovat Jumalan lapsia ja kaste liittää heidät sitten sakramentinomaisesti seurakuntayhteyteen.



Jos löydät jostakin sellaisen runon kuin " enkelin tuttu" , kirjoittanut niilo rauhala, niin lue se. Siinä kuolee kastamaton vauva ja vanhempien hätä on se, oliko lapseni enkelin tuttu. Aina sitä lukiessa herkistyy. Itselläni sitä ei ole, vaan olen lukenut sen kaverini kirjasta. Muuten olisin voinut sen vaikka kirjoitella tänne.

Voimia ja jaksamista!

ja toivottaa jaksamisia! Minä uskon vahvasti, ja sinäkin voit olla vakuuttunut, että lapsesi on Jeesuksen oma, koska Jeeus on hänetkin lunastanut. Hän on Taivaassa. Hänen ei tarvinnut kestää maailmassa elämän tuskaa eikä kärsimyksiä, hänen osansa oli ihana. Mutta teille, jotka hänet menetitte, se on suuri suru. Siunausta!

Täällä alkaa pikkuhiljaa arki palailla uomiinsa ja elämä jatkuu...

Nautitaan isommista lapsista ja jospa meillekkin vielä se vauva.