Lue keskustelun säännöt.
Ajattelitteko tätä ennen lapsen saamista?
30.12.2024 |
Pelottiko teitä että jokin menee pieleen? Otitteko tietoisesti riskit? Että lapsi on vammainen tai vakavasti sairas/kärsii muuten, joutuu pahasti koulukiusatuksi, joutuu pedofiilin uhriksi tai rekan yliajamaksi, ajautuu huumeiden pariin, kohtaa satunnaista väkivaltaa kadulla, sairastuu vakavasti, ei pidä elämästä, vammautuu elämän aikana, lasta ei saa motivoitua opiskeluun, lapsi on erityisen haastava, ei menesty tai löydä elämässä omaa polkuaan ja niin edelleen... Noita asioitahan aina joillekin/monille käy.
Itselleni on nyt ensikertaa alkanut tulla halu kenties saada lapsi, mutta mietin miten sen viitsisi ja uskaltaisi tällaiseen maailmaan tuoda.
Kommentit (6)
Pelottaako hypätä auton rattiin, kun matkalla voi sattua kolari jossa vammautuu? Entä pelkäätkö lähteä ulos kävelylle, kun voit vaikka jäädä auton alle tai liukastut ja lyöt pääsi? Kotona voi liukastua pesuhuoneessa suihkun jälkeen. Koko elämä on yhtä riskiä ja jos peloille antaa vallan niin johan siinä jää elämä elämättä äkkiä. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin esim. huolen lapsen kehitysvammaa kohtaan. Seulonnat on onneksi nykyään hyvin kehittyneitä ja pystytään yleensä ajoissa havaitsemaan ongelmat ja on mahdollista päättää raskaus. Mitä noihin muihin pelkotiloihin tulee, niin sanoisin että on turha maalata piruja seinille ja olettaa kaiken menevän pieleen. Päivä vain ja hetki kerrallansa. Elämä on mielenkiintoinen matka ja kannattaa ottaa se vastaan sellaisena kuin tulee. Jos vähänkään haaveilet omasta perheestä ja omasta lapsesta niin lähde reippaasti kohti unelmaa. Jos omaat hyvät elintavat, olet tervepäinen, toimeentulo on siedettävällä tasolla ja olet valmis pitkäjänteiseen kasvatustyöhön niin go for it. Lapsen ensimmäiset vuodet on loppuelämän kannalta tärkeimmät. Paljon syliä, hoivaa, huolenpitoa ja kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Ja kunnon rajat on rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelotti terveyshuolien sijaan että perhe-elämä olisi perseestä ja alkaisi kaduttaa koko homma, ja niinhän siinä sitten kävikin.
Avaisitko vähän lisää; mikä siinä kaduttaa ja miksi?
Kai noita lähes jokainen vanhempi joskus on pohtinut. Eipä niitä kannata liikaa murehtia, tulee mitä tulee jos tulee. Anna mennä vaan, siinä kokee paljon ilon hetkiä.
Ajattelitteko ennen lapsen saamista, että seksielämä sitten muuten muuttuu? Ensi alkuun ei voi, kun paikat hellät, sen jälkeen ei vain haluta. Sitten kun haluttaa, se on vastaisuudessa vain pikapano. Lapsi menee kaiken edelle ja kesken aktin jos kuuluu ynähdyskin, niin se on peli poikki ja vauvaa katsomaan. Lapsi kun kasvaa, niin vaikenee entisestään. Ei ole tilaisuuksia seksille. Lapsi herää ennen kukonlaulua ja vähän kun kasvaa niin se valvoo iltaan. Vanhemmat on päivän touhuista liian väsyneitä millekään piiskalle ja käsiraudoille. Ne voi samantien laittaa roskakoriin tai kierrätykseen. Sitten kun seksiä on vähän, sekin heikkolaatuista peruspanoa, niin alkaa suhde viiletä. Siitä tulee sitten riitoja ja erimielisyyksiä. Mutta yhdessä pitää jatkaa, koska pieni lapsi. Sitten siihen turtuu ja tottuu, eikä enää pidä itseään edes seksuaalisena olentona. Tuosta ruususen unesta herää joskus kun lapsi on teini ja itse sitten jo kohta viisikymppinen. Otetaan avioero ja lähdetään lapin ruskafestareille etsimään jotain pubiruusua petikumppaniksi. Sitten sitä tajuaa että aikuisviihdekin on viihdyttävämpää, kuin ne tarjolla olevat. Itket itsesi uneen ja mietit nuoruusvuosiasi. Seksuaalisuutesi on enää vain kuvia ja videoita ruudulla. Alkoholisoidut ja joudut sairaseläkkeelle.
Pelotti terveyshuolien sijaan että perhe-elämä olisi perseestä ja alkaisi kaduttaa koko homma, ja niinhän siinä sitten kävikin.