Jouluväsymys
Taas meni joulu toisia passatessa. Ennen joulua siivosin, leivoin ja tein ruokia pakkaseen. Jouluaattona nousin jo ennen kuutta laittamaan toisille aamupalaa puuroineen ja kaikkine lisukkeineen. Siinä samalla hoidin huonosti liikkuvaa äitiäni, joka tuli meille joulun viettoon. Muut elossa olevista sisaruksistani ei voi ihan oikeastikaan ottaa häntä jouluksi luokseen. Palvelutalossa hänellä ei ole mitkään parhaat mahdolliset oltavat ja haluan tarjota elämänsä viimeisiksi jouluiksi sitä joulun tunnelmaa, mitä hän on minulle antanut. Ongelmana on, että en saa paljon mitään apua keittiöön koko joulun ajaksi. Omat aikuiset lapseni tulevat joulun viettoon puolisoineen. He voivat hädin tuskin pöydän kattaa, mutta mistään jälkien siivoamisesta ei ole puhettakaan. Puhumattakaan ruokien laittamisesta. Mieheni on sairastellut jo jonkun aikaa, mutta hän yrittää välillä autella vointinsa mukaan.
Nyt, kun joulu on ohi, olen itse aivan väsynyt. Mietin, että jaksanko ensi vuonna saman taas. Jos sanon lapsilleni asiasta, pelkään välirikkoa tai ainakin syyttelyä. He pitävät niin yhtä, että varmasti liittoutuvat minua vastaan. Onko kohtalotovereita? Miten olette hoitaneet asian?
Kommentit (11)
Kuka ne lapset on tuommoisiksi kasvattanut? Ei ole liikaa vaadittu, että sukujoulussa jokainen kykenevä tekee oman osansa esimerkiksi ruuasta. Ja paljon voi ostaa valmiina, sen kun latoo pöytään vaan.
Teet liikaa. Vähemmälläkin hössöämisellä joulu tulee. Ei tarvitse leipoa ja tehdä ruokia pakkaseen ja kovin kummoisia aamupaloja.
Ajattele hetki. Sinun ei ole mikään pakko tehdä kenellekään yhtään mitään. Siitä on hyvä lähteä. Eri asia on jos haluat tehdä. Silloinkin on hyvä vetää rajat. Jos on ihan rajaton, kaikki käyttävät hyväkseen ja väsyy.
Ihanaa et otat äitisi kotiinne jouluksi, häneltä ei tarvitse odottaa osallistumista mutta lapset ja heidän puolisot.....annatko heille tilaa tehdä vaikkapa keittiöpuuhia vai uhriudutko?
Oisit vaikka ruokailujen jälkeen mennyt puolison kanssa päikkäreille ja sanonut nuoremmille et taikokaa tiskit.
Jos omat lapset suuttuu jos vähän apua pyytää niin joutavat kyllä miettimään.
Miksi pitää herätä ennen kuutta tekemään aamupalaa puuroineen ja kaikkine lisukkeineen?
Ensi jouluna jaat vastuun ja teet tehtävälistan. Kuka on vastuussa aamupalasta, kuka kinkun paistosta, kuka saunan lämmityksestä jne. Kukaan ei pakota raatamaan yksin.
Ensi vuonna pyydät vaikka niitä lapsosia tuomaan leivonnaiset mukanaan. Yksi leipoo piparit, toinen pari kakkua, kolmas joulutortut.
Ja ei ne mene rikki siitä, jos jollain aterialla sanot, että nyt on teidän vuoro tyhjentää pöytä ja ladata tiskikone, äiti on väynyt, ja menee nyt pötkölleen.
Mä teen vaan just haluamani verran, joten ei tarvitse uhriutua. Lapset perheineen tämän tietävät eivätkä odota ihmeitä. Tunnelma on mukavan seesteinen ja leppoisa, aina ovat viihtyneet ilman hössäystä.
Minä olenmyös ajatellut, että joulussa tunnelma on tärkein. Ei se, että kaikki tarjoilut on viimeisen päälle ja varsinkaan itse tehtyä.
Lepää nyt äläkä ryhdy marttyyriksi.