Puhukaa joku mulle järkeä!!

Olen jumissa toimiattomassa avioliitossa, ollut jo muutaman vuoden. Mies on ilmeisesti masentunut(?) ja syyttää minua kaikista meidän ongelmista. En myöskään hänen mielestään osaa kasvattaa lapsia. Ja totta onkin, että viimeisen vuoden aikana olen muuttunut hermokimpuksi, joka kimpaantuu kohtuuttomasti pikkuasioista (en aina, välillä jaksan vielä olla oma itseni). Mies tuntuu näkevän minut ahneena ja itsekkäänä ämmänä.



Välillä menee paremmin ja silloin yhdessä on mukavaa. Jännitän kuitenkin melkein aina sitä, että mies suuttuu jostain ja on minulle ilkeä. Hän on myös fyysisesti satuttanut minua joitain kertoja sekä nöyryyttänyt muuten. Sitä ei ole nyt puoleen vuoteen sattunut, mutta ilkeä käytös on ja pysyy aina ajoittain.



Tahtoisin lähteä tästä suhteesta, sillä tajuan riitelyn olevan haitallista lapsillemme. En myöskään rakasta miestä enää. Pelkään kuitenkin, että hän on oikeassa. Että olen sellainen hirviö, jollaisena hän minua aika ajoin pitää. Minusta on alkanut tuntua jo siltä, että olisi parempi jos minua ei olisi ollenkaan.



Tajuan, että en ole ihan tolkuissani, puhukaa mulle järkeä!