Lue keskustelun säännöt.
Kärpäsen ylistys - muinaiskreikaksi kirjoitettu teos kärpäsestä
24.12.2024 |
Kärpäsen ylistys (m.kreik. , Myias enkōmion; lat. Muscae Encomium) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka nimensä mukaisesti ylistää kärpästä eri tavoin.
Lukianos Samosatalainen (m.kreik. , Lūkianos ho Samosateus; lat. Lucianus Samosatensis; n. 125 n. 180)[1] oli syyrialainen reettori ja kirjailija, joka tunnetaan satiireistaan. Lukianos oli kotoisin Syyrian Samosatasta ja toimi muun muassa virkamiehenä Egyptissä. Hänen äidinkielensä oli aramea, mutta hän kirjoitti kreikaksi.
Lukianoksen teos on jaettu 12 lyhyeen osaan. Ensin Lukianos kuvailee ja kehuu kärpäsen ulkomuotoa. Sen siivet ovat hennot ja ne on koristeltu riikinkukon värein. Sen lento on joustavaa ja surina kaunista, päinvastoin kuin eräillä muilla hyönteisillä. Vaikka kärpänen on kuusijalkainen, se kävelee vain neljällä ja käyttää etujalkojaan käsien tavoin kuin ihmiset.
Lukianos käy myös läpi muutamia kohtia, joissa Homeros on runoelmissaan verrannut joitakin asioita kärpäsiin tai kärpäsparveen. Kun Homeros esimerkiksi kuvailee heerosta, hän vertaa tätä kärpäseen, viitaten tällä kärpäsen rohkeuteen, pelottomuuteen ja sinnikkyyteen hyökkäyksissään. Näin hän kärpäsen mainitessaan samalla myös koristaa sillä eepoksensa. Suurinta kärpäsen olemuksessa on Lukianoksen mukaan se, että kun kuolleen kärpäsen päälle sirotellaan tuhkaa, se herää uudelleen henkiin. Tämä osoittaa, että myös kärpäsillä on kuolematon sielu.
Lopussa Lukianos mainitsee muutamia kauniita naisia, jotka on tunnettu nimellä Myia (Kärpänen). Tämä osoittaa, ettei nimeä ole pidetty arvottomana.
Teos on myös suomennettu ja kuuluu osana teokseen Kaljuuden ylistys.
Kommentit (5)
Näin joulun aikaan on hyvä muistaa kärpäsiäkin. Kesähelteiden grillijuhlissa taasen kiroamme ne alimpaan helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saitko joululahjaksi.
Kärpäsenkö?
Kaljuuden ylistys kuulostaa myös mielenkiintoiselta:
Kaljuuden ylistys (m.kreik. , Falakras enkōmion; lat. Calvitii encomium) on Synesios Kyreneläisen kirjoittama retorinen essee, joka on nimensä mukaisesti ylistys kaljuudelle.
Synesios eli ja kirjoitti 300- ja 400-lukujen taitteessa. Teos Kaljuuden ylistys on julkaistu noin vuonna 402. Teos on Synesioksen vastaus Dion Khrysostomoksen 300 vuotta aiemmin kirjoittamalle teokselle Hiusten ylistys (Komes enkomion), jossa tämä ylisti kaunishiuksisia ja hiuksiinsa kiintyneitä ihmisiä. Synesios kertoo teoksessaan kärsineensä kaljuuntumisesta, mutta vähitellen tottuneensa tilanteeseen. Dionin teoksen lukeminen oli kuitenkin vienyt hänen itsetuntonsa. Sen vuoksi hän kertoi kirjoittaneensa oman teoksensa vastaukseksi Dionille.[
Kaljuuden ylistys näyttää kevyemmän puolen Synesioksesta, jolla oli maine sofistina.
Sofistit (m.kreik. , hoi sofistai, yks. , ho sofistēs) olivat antiikin Kreikassa kierrelleitä viisauden opettajia. He harjoittivat paljon dialektiikkaa ja opettivat maksua vastaan retoriikkaa ja muita taitoja, joita vapaat miehet tarvitsivat voidakseen osallistua poliittiseen elämään. Sofistit voidaan lukea esisokraatikkojen joukkoon.
Mitä sitten, vaikka miehen pää onkin kalju, jos hänen mielensä vain on tuuhea.
Synesioksen teos koostuu 24 luvusta. Se sisältää Dionin teoksen tekstin kokonaisuudessaan, ja vastaa siihen. Synesios sanoo, että kaljujen ja runsashiuksisten ihmisten suhde toisiinsa on sama kuin ihmisten ja eläinten suhde toisiinsa: samoin kuin ihmiset ovat järkevämpiä kuin eläimet ja eläimistä aina ne ovat tyhmempiä, joilla on eniten karvaa (kuten lampaat), vastaavasti ihmisistä järkevimmät ovat kaljuja. Hiuskarvat ovatkin todennäköisesti sodassa järjen kanssa, sillä kummatkaan eivät halua asua samassa päässä toistensa kanssa.
Koko sisällön kuvaus täällä
Saitko joululahjaksi.