Oon koko elämäni miettinyt sitä, pitävätkö muut ihmiset minusta.

Tiedän nyt, että tämä elämänmittainen (oon yli 50 vee) tunne/olotila johtuu kehityksellisestä traumasta. En ole tullut lapsena nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni, vaan joutunut koko ajan "hakemaan" vanhempien hyväksyntää ja sitä kautta turvallisuutta. Minusta tuli perusturvaton, ja sen kanssa olen kamppaillut koko ikäni. 

Nyt kun olen tiedostanut asian, voin koettaa rakentaa sitä turvallisuutta ja hyväksyntää itse itselleni. Mutta edelleen peilaan lähes joka hetki muiden reaktioita.

Onko jollakulla samanlaista? Tunnistatko tällaisia piirteitä itsessäsi? Mitä tälle vois tehdä?