Lue keskustelun säännöt.
koulu-ongelmista
31.03.2011 |
Ottaa päähän nyt hirveesti...
Tiesin jo eskarissa että nuorimmaisella tulee vaikeuksia koulussa. Sitä ei noteerattu mitenkään, koske oli pahempiakin tapauksia.
No nyt mennään jo tokalla ja ollaan juostu tämä vuosi tutkimuksissa ja testeissä. Hyvää on paljon: tietoa ja taitoa on, mutta... Luokassa ei pysty keskittymään tehtäviin, kun on paljon porukkaa( lievää ääniyliherkkyyttä ja keskittymiskyvyn puute isossa ryhmässä). Ja luokassa on n 20 oppilasta.
Ollaan oltu psykologeilla ja toimintaterapeuteilla ja siellä ja täällä.... Suositus olisi pienluokka tai avustaja. Kumpaakaan ei saa, kun kunnalla ei rahaa. Ja koska lapsella ei ole mitään ns. kunnon diagnoosia.
Nyt koulu ja sairaanhoito ja perheneuvola vain pompottelevat meitä edestakaisin... Koulu perheneuvolaan ja se takaisin kouluun... Ongelmaa siis pakoillaan ja lapsihan se kärsii siellä koulussa.
Että jurppii!!! Meinaan kyllä ottaa yhteyttä kouluun, että ensi vuonna opettajalle pitää antaa tukiopetustunteja, joilla lapseni saa tehtyä ne tehtävät mitä muut tekevät tunneilla. Nyt on muutaman kerran tehty näin, ja se toimii. Lapsikin on kokenut että on saanut valmista aikaan ja se on hyvä se.
Tää on niin paskamaista, kun koko ajan pitäisi olla taistelemassa ja vaatimassa oikeilta tahoilta osakseen kuuluvia apuja ja oikeuksia. Voiko syynä olla se, ettei meillä ole ns. vakavaa ongelmaa? Miten ne joilla on joku diagnoosin saanut lapsi? Saatteko te apuja ja tukea helpommin?
Kommentit (2)
on tuommoinen. Koko luokka marssii nyt hänen tahdissaan, ja häntä pitää "ymmärtää".
Äiti on iso kiho kouluvirastossa, joten häirikkö saa riehua rauhassa.
Kiva kun ei ajoissa voida myöntää ongelmia, vaan ne pitää sitten ykskaks tokalla keksiä. Muut vanhemmat näki tämän pojan ongelmat jo kolme vuotta sitten, mutta äiti ei näe vieläkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsella ei ole diagnoosia, vaikeuksia ymmärtää asioita. Nyt koulupsyg. testit tehty ja kk kul kuullaan vastaukset. Lapsi tokalla, On äidinkielen tunnit pienryhmässä ja osan matikasta. Ykkönen oli vaikeaa. Nyt menee paremmin. Lapsi on kyllä todella rauhallinen ja kiltti, haluaa olla koulussa. Lapsi on hyvässä koulussa vaikka asutaan isossa kaupungissa. En voi kun ihailla hänen opettajia. En usko että monessakaan koulussa on näin hyvin asiat. Tosin elämä on muuten koetellut rankasti meidän perhettä.