Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuus ahdistaa
19.12.2024 |
Lähinnä varmaan eniten taloudelliselta kantilta. Itsellä yhä työpaikka on mutta yhä enemmän ahdistaa se ajatus että kuinka kauan enää? Asun vieläpä täällä Itä-Suomessa, jossa työpaikat tuntuu olevan vähissä ja yleinen kehityksen suuntakin laskeva. Melko hankala nähdä valoa tunnelin päässä. Täällä minulla on silti kaikki, läheiset ja suku, asunto, suvun kesämökki jne, kaunista luontoa ja rauhaa ja harrastuksia, mutta huoli tulevasta on jatkuvasti mielessä. Jos työpaikka lähtee alta niin en minä halua muuttaa yksin muualle päin Suomea vain työn perässä, täällä on kuitenkin kaikki muut elämäni onnellisuuden lähteet.
Yksi kaverini on lähtenyt täältä pk seudulle, työpaikkoja kyllä löytynyt melko helpolla hänelle mutta jotenkin hänestä paistaa se ettei ole onnellinen kuitenkaan. Kesäisinkin usein maininnut sen miten kaipaa heidän mökilleen rauhan äärelle muttei kovin usein sitä 4h viitsi ajaa sinne yhden tai kahden yön takia. Hänellä on mies ja miehen muutamia kavereita mutta jotenkin aistin sen ettei ole kotiutunut. Ja olemme siis reilu kolmekymppisiä. Jotenkin tuntuu niin väärältä että ihmiset jotka nauttivat asumisesta pikkupaikkakunnalla jossa ei ole "mitään" niin heille ei sitä haluttaisi suoda.
Miten siis jaksaa nähdä elämä positiivisessa valossa?
Kommentit (10)
Elämä on lyhyt ja päättyy aikanaan mielipiteestäsi huolimatta. Miksi siis murehdit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on lyhyt ja päättyy aikanaan mielipiteestäsi huolimatta. Miksi siis murehdit?
Niin.. ei varmaan pitäisi. Haluaisin silti elää mieluista elämää mutta aika suuri asia on taloudellinen tilanne joka ei välttämättä olekaan täysin omissa käsissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin vielä ahdistaa kun tuntuu sitten että työpaikalla sinun täytyy jatkuvasti antaa itsestä 110% ja muutenkin pitää esillä vain sitä parasta puolta itsestäsi, ei kitistä työpaikan epäkohdista, ei palkkauksesta, ylipäätään ei vaatia mitään. Vaan tehdä työsi mahdollisimman hyvin ihan kokoajan, mielellään muistaa kuitenkin vähän mainostaa omaa panostasi työnantajalle ja niellä mukisematta kaikki päätökset ja muutokset, jotta sitten mahdollisten yt neuvotteluiden kohdalla et olisi siellä ensimmäisten lähtijöiden joukossa.
Miksi pidät itseäsi vankina työpaikassa?
Jos työt loppuu niin muualle töihin, ei sen tarvitse pysyvä ratkaisu olla. Etätyötä vois myös etsiä.
Ei siellä idässä kannata asua. Siellä ei pian ole turvalliista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On syytäkin, me ihmiset olemme sen pilanneet ja tällä hetkellä painamme kaasu pohjassa eteenpäin vaikka tiiliseinä näkyy jo.
Olen ajatellut jo lapsesta alkaen että tämä kaikki on jossain vaiheessa ohi, mikään ei kestä loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuus ja teknologian ylinopea kehittyminen on ahdistanut näköjään ennenkin:
Nykyään, tai jo pidemmänkin aikaa tosiaan mikään ei ole ollut pysyvää, kaikki muuttuu ihan pelkän muutoksen takia niin nopeasti ettei mitään kerkeä omaksua kunnolla hallintaan, luvatut säästöt muutoksista eivät kerkeä edes toteutua kun taas ollaan muuttamassa systeemeitä, ym. Tämä on täysin typerää ja idioottimaista touhua mikä pilaa vain ihmisten elämänlaadun!
Muuta pois Suomesta. Se on menetetty maa.
Niin ja sekin vielä ahdistaa kun tuntuu sitten että työpaikalla sinun täytyy jatkuvasti antaa itsestä 110% ja muutenkin pitää esillä vain sitä parasta puolta itsestäsi, ei kitistä työpaikan epäkohdista, ei palkkauksesta, ylipäätään ei vaatia mitään. Vaan tehdä työsi mahdollisimman hyvin ihan kokoajan, mielellään muistaa kuitenkin vähän mainostaa omaa panostasi työnantajalle ja niellä mukisematta kaikki päätökset ja muutokset, jotta sitten mahdollisten yt neuvotteluiden kohdalla et olisi siellä ensimmäisten lähtijöiden joukossa.