Miten omaisuus jaetaan avioerossa?

Kun avioehtoa ei ole, erotilanteessa tulkitaan yhteisiksi sekä varat (asunto,auto) että yhteiseen elantoon liittyviät velat (asunto, auto). Periaatteessa kumpikin saa puolet kummastakin, mutta mitä käytännössä kumpikin saa, se on sopimusasia. Idea ei ole se, että jos on 12 hengen astiasto niin toinen saa 6 lautasta ja toinen myös 6, vaan se, että jos astiaston arvo on 200 euroa niin toinen ottaa sen astiaston ja toinen ottaa jonkin muun samanarvoisen tavaran, vaikka nojatuolin. Lopputuloksena pitäisi olla, että molemmat saavat saman summan arvosta tavaraa yhteisestä kodista.



Toisella tavallakin voidaan sopia ja usein niin tehdäänkin. Usein koti-irtaimisto jätetään koskemattomaksi ja toinen ottaa sitten sen arvosta jotain muuta, kuten auton.



Veloista sovitaan yleensä niin, että esim., se joka ottaa auton itselleen, ottaa huolehtiakseen myös autolainan. Jos auton arvo on vaikka 10 000 euroa ja siitä on lainaa 5000 euroa ja mies ottaa molemmat, mies jää autosta "velkaa" naiselle 2500 euroa eli nainen saa 2500 euron arvosta jotain muuta kamaa.



Hyvin usein omaisuudesta sovitaan syyllisyys- ja muista syistä jokin muu kuin 50/50-jako. Yleensä se, joka haluaa eroa enemmän, maksaa rahaa ja omaisuutta päästäkseen toisesta eroon. Ääneen tätä harvoin sanotaan, mutta näin se usein on.

Tiedätkö vaikuttavatko ne asioihin. Miehellä siis on omaisuutta jo ennen liittoa, koska oli jo työelämässä. Mä olin opiskelija, sitten vähän aikaa töissä ja nyt äitiys- ja hoitovapaalla.

omaisuudesta ennen kuin ruvetaan jakamaan. Eli jos esim. talon arvo on 200 000 ja auton 16 000 ja miehen lainat ovat yhteensä 100 000 eikä muuta omaisuutta tai velkaa ole, niin jaettavaa netto-omaisuutta on 116 000, josta kummankin osuus on siis 58 000.



Se, jonka netto-omaisuuus on suurempi, saa päättää, mitä omaisuutta hän antaa puolisolleen tasinkona.



Jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen aikaa (esim. kaksi vuotta tai vähemmän), voidaan omaisuus jakaa myös toisin, jos omaisuusero avioliittoa solmittaessa on ollut suuri.

Ei mitään eroa onko miehen vai molempien nimissä.

Me sovimme niin, että talo loppuvelkoineen jäi miehelle ja itse en ottanut siitä mitään.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2011 klo 18:10"]Tiedätkö vaikuttavatko ne asioihin. Miehellä siis on omaisuutta jo ennen liittoa, koska oli jo työelämässä. Mä olin opiskelija, sitten vähän aikaa töissä ja nyt äitiys- ja hoitovapaalla.
[/quote]
Ei se vaikuta mitenkään kun ei ole avioehtoa noista asioista. Kaikesta puolet on sinun ihan sama kenen nimissä on esim laina.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 20:01"]Onko jotain aikaa, milloin omaisuus pitää viimeistään jakaa? Äitini tahtoi erota isästä ja on muuttamassa omaan asuntoon- tahtoo puolet omaisuudesta, vaikka puolet avioliitosta hän on ollut työtön ja isä maksanut melkein kaiken omistamamme... Hän vaatii 20 000€ ensi kuuhun ja loput (50 000?)viimeistään neljä kuukautta siitä.. Onko tämä oikein?! Siis lain mukaan, oma moraalini ei käsitä..
[/quote]
Oletko ihan pöljä? Äitisi on niin todellakin ansainnut puolet kaikesta. Miten voit edes ajatella noin?

Onko jotain aikaa, milloin omaisuus pitää viimeistään jakaa? Äitini tahtoi erota isästä ja on muuttamassa omaan asuntoon- tahtoo puolet omaisuudesta, vaikka puolet avioliitosta hän on ollut työtön ja isä maksanut melkein kaiken omistamamme... Hän vaatii 20 000€ ensi kuuhun ja loput (50 000?)viimeistään neljä kuukautta siitä.. Onko tämä oikein?! Siis lain mukaan, oma moraalini ei käsitä..

Ei avioliitossa voi laskea, kuka on tuonut rahat pöytään. Se toinen kun on saattanut hoitaa kotia ja yhteisiä lapsia, tehdä enemmän tai jopa kokonaan kotityöt jne. Lain mukaan omaisuus menee puoliksi, jos ei ole avioehtoa tai jos ei voi todistaa ns. kohtuuttomasta hyödystä eli avioliitto on kestänyt vain joitakin viikkoja.

Miten äitisi on päätynyt kyseisiin summiin? Ositushan ei suinkaan tarkoita, että äitisi voi ottaa kaiken rahana ja isällesi jää roinien lisäksi myyntimiehen tehtävät. Jos omaisuus on äitisikin nimissä (esim. talo) niin äitisi saa rahansa vasta, kun talo on  myyty eikä isäsi ole velvollinen maksamaan mitään äitisi määräämässä ajassa.

Jos isäsi omistaa kaiken, saa hän myös ns. päättää, miten ositus tehdään. Jos hän ei halua pitää mitään itsellään, voi hän määrätä, että äitisi saa osituksessa esim. talon ja joutuu sen itse myymään. Myös irtaimiston suhteen voi tehdä niin. Itse asiassa suosittelen isääsi antamaan omaisuutta eikä rahaa, koska yleensä osituksissa laitetaan aivan kohtuuton summa irtaimiston arvoksi, vaikka kirppareilta voi käydä katsomassa, miten halvalla kaikkea roinaa myydään tai annetaan jopa ilmaiseksikin. Omaisuuden myyminen on paitsi rankkaa niin myös hankalaa.

Vähintäänkin kannattaa tehdä niin, että ositus tehdään kirjallisena ja isäsi vaatii itselleen hyvitystä siitä, että joutuu myymään tavarat ja näin käyttämään aikaa ja vaivaa tähän. Esim. jos talon ja muun irtaimiston arvo on 140 000, kannattaa isäsi vaatia joko niin, että äitisi saa rahat, kun talo ja irtaimisto on myyty (ja tähän myyntiin ja sen kustannuksiin myös äitisi osallistuu) tai että jos äitisi haluaa rahat jo ennen omaisuuden realisointia, saa hän tyytyä pienempään summaan, koska myynnistä tulee kuluja, usein jopa yllättävän paljon ja siihen täytyy nähdä myös vaivaa. Taloja saadaan aika harvoin kaupaksi juuri arvioidulla summalla, välittäjä ottaa oman osansa, ja suurin osa irtaimistosta on tosiasiassa kaatopaikkakamaa.