Minun ihana rakas parisuhteeni on aivan väljähtänyt:(

Miten mies voisi ymmärtää, että tilanne ei ole reilu???

Suhde on väljähtynyt.

ap

mummoloita oli kyllä, mutta olimme huonoja jättämään pieniä lapsia hoitoon. Kun vihdoin ukaltauduimme kahden päivän Tukholman reissulle kahdestaan, kuopuoksen ollessa 2 v., teki se kyllä todella hyvää suhteellemme.



Myös lomamatkat koko perheen voimin ja loma-ajat yleensäkin ovat piristäneet arkea. Silloin ollemme pyrkineet rauhoittamaan illalla kahdenkeskistä aikaa, joka ei menisi kotitöiden tekoon tai telkkarin tuijotukseen. Esim. terassilla istuskelua viinilasi kädessä. Panostamistahan se vaatii jommalta kummalta.



Entä jos tekisit jotain yllättävää, esim. lähettäisit miehellesi tuhman tekstarin kesken päivän ja lisäisit siihen, että tänä iltana on telkkari kiinni..;) Käythän kulta hakemassa meille viinipullon, niin minä teen hyvän iltapalan? Tai jotain sinne päin. Ja jossain vaiheessa vihjaisit, että olisipa kiva, jos aloite tulisi joskus toisestakin suunnasta.

olet myös K Ä R S I M Ä T Ö N!

tuntuu välillä ihan samoin! esikoinen vajaa 2v ja vauva 3kk, eipä tää elo juuri nyt muuta ole kun aamupuuroa, päikkäreitä ja ruuanlaittoa. Mutta kaipa se jossain vaiheessa taas piristyy, toki olen onnellinen lapsista, enkä heitä (varsinkaan vauvaa) mihinkään hoitoon kovin pitkäksi aikaa laittais. Ja tuo on niin totta, et voihan sitä itekin joskus sen aloitteen tehdä! :) Yleensä ne kahdenkeskiset hetket on just jotai leffan kattomista ym. Tehdäänpäs kaikki tänään miehille yllärit ;)

aloitteen teko kaikkeen tulee vain häneltä eikä mieheltä. Onko tämä mielestääne oikein? Tuleeko ap:n edelleen jatkaa aloitteen - ja yllärien tekoa yksin????

ihminen kuin minä ja odotat, että onni tulee ulkoapäin.



Voin vain kertoa, miksi itselläni ei tuota vaihetta ollut.



Aika myöhään suostuin pariutumaan. Halusin elää yksin ja nähdä ja kokea. Viimein kun tapasin sellaisen miehen, että kuvittelin voivani hänen kanssaan perustaa perheen, olin kohta 30v.



Tiesin, mihin alan. En siis kuvitellut, että arki on shampanja-aamiaisia. En kuvitellut, että onnen tuo joku ulkopuolelta. Tiesin, että elämä on arkea ja arjesta on löydyttävä elämän onni. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden on löydyttävä minusta itsestäni, että voisin jakaa sitä ulospäinkin.



Olen säilyttänyt koko suhteemme ajan omat harrastukset ja vaatinut omaa tilaa ja omia menoja ja omaa aikaa. Meillä oli tiedossa, että lapsenvahteja ei ole, joten olemme eläneet arjessa etsien sieltä yhdessä pieniä kipunoita. Lasten nukuttua kahdestaan saunomista. Vuoteessa köllimistä ja jutellen syvällisiä. Kaikkea sellaista pientä ja arkista.



Suhteemme on ehkä toisista tylsä, koska emme ole viettäneet parisuhdelomia, emmekä kuherruskuukaisia, eikä mies ole tuonut timanttisormuksia, koska rahalle on ollut muutakin menoreikää.



Mutta olemme onnellisia. Nautimme siitä, että meillä on ollut hyvä elämä ja lapset lähtevät kohta maailmalle ja heillä on ollut turvallinen koti ja heillä menee hyvin. Olemme hitsautuneet elämän kiireissä niin yhteen, että joskus riittää kun katsoo toista ja tietää, mitä toinen ajattelee.



Joskus nuorempana riitelimme railakkaastikin. Nyt ei oikein riidanaihetta tahdo löytyä. Mitä sitä tyhjää kun elämä on hyvää.



En sinua osannut neuvoa jos sinulla on kaipuu johonkin. Toivon vain kovasti, että saat kaipuusi tyydytettyä ja miehesi sinua jotenkin yllättäisi jos sellaista kaipaat. Voitko puhua tästä asiasta miehellesi?

taidan olla aika samanlainen ihminen kuin sinä! Pidän arjesta ja en kaipaa glamouria ympärilleni. Toivoisin silti, että joskus puoisni keittäisi minulle kahvit tai valmistaisi perheelle ruokaa. e ei mielestäni ole liikaa vaadittua. Me elämme vaihetta, jossa minä keitän meille kahvia, valmistan ruokaa ja käyn vuokraamassa illaksi elokuvan. Mieheni ei itse näe lainkaan vaivaa minkään tällaisen asian puolesta ja se tuntuu tylsältä. En kaipaa timanttisormuksia tai lomamatkoja - onko yhteinen hänen keittämänsä kahvihetki liikaa?

Parisuhteessa mielestäni olisi molemmilla "velvollisuus" huomioda toista.

Ja mielestäni siitä asiasta mieheni kanssa puhuminen tuntuisi typerältä. varmasti mies keittäisi ne kahvit, mutta koska hän tekisi sen vain siksi, että ei pahoittaisi minun mieltäni, iin ei se tuntuisi hemmotelulta.

ap

malttia haaveilua asiat aikanaan

nauti siitä mitä on ja tee siihen pieniä lepo/rentputumishetkiä

älä elä sit kun tai jos tää ois toisin vaan nyt ja näillä eväillä hyvä

meillä just samanlaista.



En kaipaa blingblingiä enkä muutakaan luksusta, mutta arjen pienet teot olisi just sitä mitä kaipaan. Yhteinen kauppareissu, vaikka lasten kanssa, iltahetki tms.. en vaan jaksa yksin kehitellä, kun koskaan aloite ei tule toiselta.

Päivät menee rutiinilla, mies töissänsä aamusta iltaan (yrittäjä) ja minä lasten kanssa kotona.

Ehkä se joskus tästä..tosin tuntuu että joko koko parisuhde on sitten kuivunut.

taitaa olla sitten siinä, että MIES ei ole niin kiinnostunut parisuhteestanne, eli ajattelee vaikka että pääasia, kunhan saa kaiken maksettua ja tästä ajasta selvitään, ja sitten myöhemmin ajattelee taas teitä.