Lue keskustelun säännöt.
Pahoinvointia...
08.04.2011 |
onko kellään muulla olo, että on tullut valittua väärin ja mitään toivoa ei ole? Olen selvästi aikuistunut myöhään... ja silloin teinivuosina tuli perustettua perhe väärän ihmisen kanssa ja valittua väärä ammatti. Nyt kolmekymppisenä tekisin kaiken aivan toisin. Esimerkiksi kuvitelin muinoin, että rakkaus kantaa ja että rakastamansa ihmisen kanssa on onnellisin... vaikka ihan oikeasti en edes tiennyt mitä rakkaus on! elin jossain prinsessafantasiassa. Nyt vanhempana ja viisaampana esim. lähtisin parinhakuun vain rikkaiden parista. Olisihan se ihan erilaista elää ihan tavallisillakin tuloilla, jos valtaosa tuoista ei menisi kurppaiseen pankin omistamaan kämppään lähiössä, vaan olisi peritty ja jo maksettu iso asunto jossain ihmeen Töölössä...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuvittelet että rikkaus toisi onnen. Ei se tuo. Selvästikään et näe mitä hyvää sinulla on, vaan ruoho on vihreämpää aidan takana. Yleensä tuohon ikään mennessä nämä asiat tajutaan.
Vaikka löytäisitkin rikkaan miehen, ei se takaa että hän tekisi sinut onnelliseksi. Ehkä hän vain pettäisi ja luuhaisi kylällä kaiket viikonloput ja yöt. Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on.
Taitaa olla 30 kriisi alkamassa... voithan vieläkin opiskella uuden ammatin, mikäs sitä estää.