Vinkkejä kaivataan! Etäsuhde toimimaan...
Eli en vielä ole etäsuhteessa mutta syksystä lähtien kylläkin... Ajattelin tapani mukaisesti ruveta murehtimaan kaikesta ihan liian aikaisin :)
Muutan siis syksyllä kolmeksi vuodeksi Englantiin opiskelemaan unelmieni opiskelupaikkaan. Poikaystävä jää Suomeen, olemme seurustelleet kaksi ja puoli vuotta. Lomia on saman verran kuin opiskelijoilla Suomessakin, ovat vain vähän eri aikoihin... Rahaa ei ole minulla niin paljon että lukukausimaksujen ja asumisen lisäksi olisi varaa vielä suihkia Englannin ja Suomen väliä joka toinen viikonloppu, poikaystävällä taloudellisesti vähän parempi tilanne, koska Suomessa koulutus on ilmaista.
Onko kellään kokemusta tällaisesta etäsuhteesta? Meillä on menneisyydessä ollut ongelmia ja jossain vaiheessa oltiin melkein eroamassakin, mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin. Ja sitten tämä, olo on vähän itsekäs mutta itseäänkin on pakko joskus ajatella...
Kommentit (9)
tänään vasta oikeastaan keskusteltiin asiasta. Luulen että lopullinen tuntuma asiaan tulee vasta kun olen oikeasti muuttanut, koko juttu tuntuu vielä niin kaukaiselta. Lisäahdistusta tuo se, että inhoan puhelimessa puhumista eikä poikaystäväkään ihan ole mikään verbaalinen ihmelapsi... Ehkä skype korjaa ongelman. Koulu tulee mulla olemaan kyllä niin täysipäiväistä että luulen että tästä tulee tälle toiselle osapuolelle kuitenkin varmaan rankempaa. En varmaan ehdi ajattelemaan koko suhdetta kuin muutaman tunnin päivässä :/
Tarjolla voisi olla lämpimämpää seuraa... Ei millään pahalla.
mutta ei tässä nyt ole kyse siitä että minä kiristän ja pakotan ja toinen tottelee. Ihan itse sanoi ettei haluaisi menettää minua. Tämä ulkomaille lähtöni on kyllä jollain tasolla ollut tiedossa jo pitempään, eli ollaan osattu varautua... Mutta nyt vasta opiskelupaikka varmistui.
Itse puolivitsillä ehdotin avointa suhdetta, mutta ei ollut ehdotuksella kovin lämmintä vastaanottoa :D en siis ole "edellyttämässä" mitään, kunhan pohdin mitä tässä voisi tehdä. Voi olla että vaikka ei tapailtaisi muita ihmisiä, niin suhde liukuu sellaiseen "avoimeen" seurusteluun, jossa ei kovin tarkasti pidetä toisen tekemisistäsi ja menemisistäsi kirjaa. Ehkä jos tulen sitten joskus takaisin tai ollaan muuten vain samassa maassa, voidaan "alkaa oleen" kunnollisemmin... Äh en tiedä. Miten tästä yhtäkkiä näin hankalaa tuli!
eikö kellään ole kokemusta kaukosuhteesta?? Kokemuksia ja vinkkejä kaipaillaan. Haluaisin hirveästi olla tämän ihmisen kanssa mutta pelkään että ollaan vielä liian nuoria että saataisiin tämä toimimaan (20v)... Aiemmatkin ongelmat lähinnä liittyneet poikaystävän "kypsyys"ongelmiin, mutta nyt tuntuu siltä että ollaan enemmän samalla aaltopituudella. Pelkään vaan että asiasta ei puhuta ennen kuin pari päivää ennen kuin lähden ja sitten lähden itkuisena ja murtuneena ja koko ihana uusi alku uudessa maassa menee pilalle kun parisuhdekriisi on päällä. En silti halua "varmuuden vuoksi" erota etukäteen, koska se tuntuisi vain typerältä, kun mitään ongelmaa ei oikeastaan ole.
Itse tapasin aviomieheni 17-vuotiaana. Nyt olen 39-vuotias. Ei ole mitään lakia, että täytyy sekoilla suhteesta toiseen nuoruudessa.
Voitte sopia, että keskitytte opiskeluun ja työhön erossa ollessanne ja toisiinne yhdessä ollessanne. Vanhanaikainen viestien ja kirjeiden kirjoittaminen voi syventää suhdetta jopa.
Voitte sopia, että keskitytte opiskeluun ja työhön erossa ollessanne ja toisiinne yhdessä ollessanne. Vanhanaikainen viestien ja kirjeiden kirjoittaminen voi syventää suhdetta jopa.
yritän vaan nyt kovasti olla vaikuttamatta siltä että rupeaisin joksikin merentakaiseksi poliisiksi joka mustasukkaisena kärkkyy toisen menemisiä... siitä tämä avoin suhde -läppä. Kirjeitä olen kirjoittanutkin, mutta en usko että saan niitä vastaisuudessakaan itse :D
ap
katsoa mitä uusia juttuja voisi olla tarjolla.
Asiasta lienee hyvä selkeästi jutella ja sopia toimintatavoista. Voi toki toimiakin, jos kumpikin niin haluaa ja tahtoo saada jutun toimimaan. Suhde on kyllä vaakalaudalla.