Henkinen taantuminen/ masennus

Havahduin tänään siihen että kohta on joulu. Ennen kuuntelin joululauluja jo joulukuun alusta alkaen, fiilistelin käymällä kaupungilla jouluostoksilla ja nautin jouluisesta meiningistä. Nyt ei tunnu joululta, eikä yhtään huvita lähteä pyörimään kaupoille. Sen verran sain aikaiseksi että laitoin lapsen kanssa kodin joulukuntoon .

En tiedä johtuuko tämä iästä vai masennuksesta, henkiken taantuminen. Ei innosta oikein mikään. Koen arjen niin että sitä täytyy suorittaa, huolehdittava lapsen asioista ja vänkätä joka asiasta lapsen kanssa kun ei ole maailman tottelevaisin lapsi. Rajoista hankala pitää kiinni ( mm ruutuaika)

Koen joskus epäonnistuneeni vanhempana, lapsi sanut paljon periksi ja toivoisin olevani jämäkämpi/ tiukempi.

Töissä asiat muuttuneet niin että viihtyvyys laskenut. Tämä pikkuhiljaa vuosien varrella tapahtunut. En jaksaisi esittää reipasta ja innostunutta enää, en jaksaisi yrittää tykätä kaikista työkavereista, ajattelen nykyään  etten välitä mitä minusta ajatellaan. En kaipaa työelämää lainkaan, muttakun on pakko. Uutta alaa en halua opiskella, olen yli 40v.

Olem vähän introvertti enkä jaksaisi ihmisiä. Ainoa mitä nyt odotan , pientä piristystä , on oman kaveriporukan pikkukoulut. 

Välillä käyn ulkomailla saamassa aurinkoa jotta taas jaksaa. Mikään muu ei tuo nyt iloa. Paitsi tietenkin oma lapsi, mutta miksi vanhemmuus stressaa ja tuntuu suoritamiselta? On ihania hetkiä tottakait, mutt mietin paljon asioita mitkä huolettaa/ stressaa.

Enkä jaksaisi tämmöstä elämää että ulkopuolelta sanellaan miten tulee elää. On käytävä töissä, elämän on oltava kiireistä ja stressaavaa. Kaikki huumori ja ilo vähenee