Onko se niin, että eronneena ei mennä ex-puolison hautajaisiin, vaikka olisi yhteisiä lapsia?

Totta kai mennään lasten isän/äidin hautajaisiin 

Riippuu siitä millaiset välit on ollut ja tarvitsevatko lapset vanhempaansa tueksi tilaisuuteen.

Kyllä voi mennä.

Olen ollut vastaavissa. Kuin myös ex-anoppini hautajaisissa. Ex-appeni myös pyysi minut osallistumaan. 

Kun on yhteisiä lapsia, niin voi kunnioittaa lastensa isää/äitiä näin.

Onhan ne lapsetkin tehty aikanaan yhdessä 

Ja lapset tarvitsevat tukea eloonjääneeltä puolisolta.

Tietysti mennään. 

Jos on ollut asialliset välit ja lapsi tarvitsee tukea, niin sitten mennään. Jos ei ole ollut asialliset välit, mutta lapsi tarvitsee tukea, niin sitten mennään. Jos ei ole ollut asialliset välit, eikä lapsi tarvitse tukea, niin sitten ei mennä. Jos kutsutaan,niin mennään. Jos ei kutsuta, niin ei mennä.

Kyllä meidän suvussa on eronneet olleet exänsä ja entisten appivanhempiensa ja ex-lälyjen ja lankojen hautajaisissa. Emmehän me muut heistä eronneet.

Nykyään hautajaiset on usein hyvin pieniä (toisin kuin ennen koronaa). Hautajaisiin mennään, jos yhteiset lapset on nuoria ja tarvitsee tukea eli on alle 25-vuotiaita.

Riippuu varmasti väleistä. Jos hyvät välit, niin ilmanmuuta. Jos huonot, niin tilannekohtaisesti.

Itse en menisi. Paitsi jos lapseni tarvitsisivat minut paikalle menisin heidän tuekseen. Mutta muistamista en exälle osottaisi. Esim. Istuisin lasteni kanssa heitä tukeakseni tai sitten taustalla, kunhan tietäisivät minun olevan siellä. Jos toivoisivat, saatttaisin heidän kanssa mennä laskemaan kukat, mutta olisin vain tukena, en itse osallistuisi kukkien laskemiseen muuten. Muistotilaisuuteen en menisi. 

Mun exä on ollut eron jälkeen ihan täys mulkku ja vaikeuttanut mun elämää tosi paljon. Tosin, mulkku hän oli jo liittomme aikana.

Ex anopin hautajaisiin haluaisin osallistua jos tämä ei ole mahdollista (luultavasti ei ole) lähettäisin adressin muistolleen.

Meidän suvussa on ollut useita eronneita. Ja on tullut uusia puolisoita, puolin ja toisin.

Kaikki ovat osallistuneet myös hautajaisiin, niin exät ja nyxät. On ollu lapsia, tai ei.

Eihän sitä koko suvun tarvitse vihoitella ja erota, varsinkin kun on lapsia.

Samat mummut, papat, tädit, enot, sedät ja serkut säilyvät lapsilla.

Jos uusia puolisoita närästää tämä, niin se on heidän oma moka. Ovat lähteneet kimppaan henkilön kanssa, jolla lapsia, niin sopeutukoon. Jos ei sopeudu, niin hän pysyy poissa.

Näin totesi aikanaan iäkäs isäni uudelle miniälle, joka narisi tästä asiasta. Seurasin sivusta. Miniä otti opikseen, eikö narissut enää.

Aina pitää kunnioittaa lastensa vanhempia, kun toinen on kuollut. Se on iso menestys lapselle. Ja pitää muistaa, että aikanaan se kuollutkin oli niin läheinen, että lapsia yhdessä tehtiin.

Tietenkin mennään, jo kunnioituksesta lastensa äitiä tai isää kohtaan.

Ja kunnioituksesta omia lapsiaan kohtaan. Rakastin aikoinaan isääsi/ äitiäsi niin paljon, ja saimme sinut.

Vaikka erosimme, ja riitaakin oli, niin te olitte meille molemmille rakkain asia maailmassa.

Hyvästelemme nyt yhdessä, ja minä olen tukenanne.

Joka vielä jaksaa vihoitella toisen arkun edessä, niin kenelle muulle silloin vihoittelee, kuin omille lapsilleen, heidän isästään tai äidistään?

En voisi koskaan ymmärtää sellaisen katkeruuden määrää. Lapsille on aina äiti ja isä rakas, vaikka olisivat eronneet. Ja heitä kuuluu tukea, kun toisen menettävät.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin mennään, jo kunnioituksesta lastensa äitiä tai isää kohtaan.

Ja kunnioituksesta omia lapsiaan kohtaan. Rakastin aikoinaan isääsi/ äitiäsi niin paljon, ja saimme sinut.

Vaikka erosimme, ja riitaakin oli, niin te olitte meille molemmille rakkain asia maailmassa.

Hyvästelemme nyt yhdessä, ja minä olen tukenanne.

Joka vielä jaksaa vihoitella toisen arkun edessä, niin kenelle muulle silloin vihoittelee, kuin omille lapsilleen, heidän isästään tai äidistään?

En voisi koskaan ymmärtää sellaisen katkeruuden määrää. Lapsille on aina äiti ja isä rakas, vaikka olisivat eronneet. Ja heitä kuuluu tukea, kun toisen menettävät.

         Kauniisti kirjoitettu! Kiitos. t.ap

Eihän sinne nyt kuokkimaan voi mennä jos ei ole kutsuttu. Rauha ja kunnioitus hyvät ihmiset!

Kyllä voi osallistua.

Kunnioittaa ex-puolisoaan ja näin myös lapsiaan.

Jos nyt sattuisi olemaan "huonot" välit ex sukuun, voi silloinkin osallistua.

Harva on niin katkera tuosta, että suuttuisi. Päinvastoin, se nähdään kunnioittavana eleenä ja lasten tukemisena, vaikka olisivat jo täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinne nyt kuokkimaan voi mennä jos ei ole kutsuttu. Rauha ja kunnioitus hyvät ihmiset!

Eihän siellä mitään luokitus. Vaan kunnioitetaan lastensa toista vanhempaa.

Muistotilaisuus on täysin eri asia.

Kirkkoon saa mennä, kuin haudalle laskemaan kukat.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä millaiset välit on ollut ja tarvitsevatko lapset vanhempaansa tueksi tilaisuuteen.

Eivät lapset välttämättä osallistu hautajaisiin. En minä ainakaan mennyt.

Ainahan voi siunaustilaisuudessa ja haudalla olla ja jättää muistotilaisuuden kohteliaasti väliin.

Kai se riippuu. Serkkuni isän hautajaisissa oli kyllä äitinsä mukana, puhui ihan kauniisti entisestä miehestään. Koemme kaikki että hän on edelleen osa sukua. 

Riippuu väleistä. Äitini ei ollut isäni hautajaisissa. Heidän välinsä olivat hyvät, mutta osa isän sukulaisista oli laittanut välit poikki äitiini. Joten luonnollisesti äiti olisi kokenut osallistumisen kiusallisena ja muutamat isän sukulaisista olisivat pahoittaneet mielensä äitini tulosta. 

Kaipa se vähän suhteestakin riippuu. Jos ovat onnistuneet pitämään hyvät välit erosta huolimatta, niin tietenkin voi mennä. Jos sitten taas eivät voineet asua samalla mantereella, niin tuskin kukaan ihmettelee, jos ei mene.

Eri asia jos on pieniä lapsia. Lasten tukena tietenkin olisi hyvä olla. Aikuset lapset pärjää kyllä hautajaisten ajan.