Huolehdinko turhasta? Kyseessä 17v poika, joka käy lukion
ekaa. Ollaan välillä juteltu jatkosta, eli mitä haluaa lukion jälkeen opiskella ja mille alalle hakeutua. Poika ei itsekään tiedä sen tarkemmin, mutta kuulemma jotain musiikkiin liittyvää. Musiikki pojalla meneekin koulussa hyvin, on lukion musiikkilinajlla, mutta mitään soitinta ei soita sen kummemmin, kuin bändissä rumpuja. Huolestuttaa nuoren elämänkatsomus, kun kuitenkin tuleva työ pitäisi olla sellainen, millä tienaa leivän pöytään. Poika itse ei kuitenkaan kuulemma halua "lukea" eli lukuhalut on aika vähissä. Miten saisi nuoren ymmärtämään, että saadakseen hyvän työn, pitäisi jaksaa opiskella ja toisaalta pitäisi miettiä, onko se musiikki oikeasti ala, mille on edellytyksiä. Vai voinko vain luottaa, että lukion aikana ajatukset kypsyy ja nuori itsekin huomaa tällaiset asiat?
Kommentit (20)
mitä kenties halusin tulevaisuudessa tehdä. niistä ei mikään tainnut olla kovin järkevä. lukion viimeisen vuoden syksynä alkoi vasta hahmottua ajatus siitä, mitä oikeasti voisin tehdä. hain yliopistoon, mutta koska en päässyt, opiskelin ensin ammattikoulussa itselleni yhden ammatin, hain uudelleen yliopistoon ja sillä kertaa pääsin.
tällä hetkellä saatan hyvinkin olla opettamassa sitä sinun päättämätöntä lukiolaistasi. =)
ja työelämän asiat niin väärässä järjestyksessä, että toivon omien lasten pääsevän helpommalla. Mutta onhan tässä tosiaan lukiota vielä 2v jäljellä.
t.ap
Nuori on kyllä nyt jo itse vastuussa koulunkäynnistään. Lukiossa on todellakin tarkoitus lukea. Jos ei niin tee, menettää paljon oppia ja jatko-opintoihin pääseminen vaikeutuu. Jos nyt kuvitellaan, että pojasta tulisi stara, niin silloinkin kielitaitoa, sopimustekstien ymmärtämistä ym. tarvitaan.
mitään käsitystä mitä haluan isona. Eikä taida itseasiassa olla vieläkään. Pojallahan on vielä hyvin aikaa miettiä asiaa, lukiotakin on vielä vuosia jäljellä. Ei kannata vielä huolehtia. Lukion jälkeen armaeijaan ja siinäkin tulee lisää aikaa miettiä. Toi on ihan normaalia :-)
hitsi vieköön, minä en tiennyt sitä vielä yliopistossa aloittaessanikaan, ja silti olen ihan palkkatyöllä elättänyt itseni ja perheeni tokasta yo-opiskeluvuodesta lähtien! Kyllä sen oman alan ehtii löytämään, eikä musiikki ole huono vaihtoehto, jos siitä tykkää. Musiikissa ei myöskään tarvitse itse soittaa mitään, sitä voi esimerkiksi tuottaa tai äänittää tai arvostella.
hitsi vieköön, minä en tiennyt sitä vielä yliopistossa aloittaessanikaan, ja silti olen ihan palkkatyöllä elättänyt itseni ja perheeni tokasta yo-opiskeluvuodesta lähtien! Kyllä sen oman alan ehtii löytämään, eikä musiikki ole huono vaihtoehto, jos siitä tykkää. Musiikissa ei myöskään tarvitse itse soittaa mitään, sitä voi esimerkiksi tuottaa tai äänittää tai arvostella.
on puhuttukin.
t.ap
hitsi vieköön, minä en tiennyt sitä vielä yliopistossa aloittaessanikaan, ja silti olen ihan palkkatyöllä elättänyt itseni ja perheeni tokasta yo-opiskeluvuodesta lähtien! Kyllä sen oman alan ehtii löytämään, eikä musiikki ole huono vaihtoehto, jos siitä tykkää. Musiikissa ei myöskään tarvitse itse soittaa mitään, sitä voi esimerkiksi tuottaa tai äänittää tai arvostella.
No kyllä se poika miettii sitä itsekin, siksipä asiasta
on puhuttukin.t.ap
Puhut että miten saisit pojan ymmärtämään ja miten takoisit järkeä päähän ja miten saisit lukemaan - sullahan on poika joka ON TAJUNNUT että asiaa pitää miettiä ja sen eteen pitää tehdä töitä. Kyse lieneekin siitä, että poikasi on tajunnut, että "lukualat" eivät ole häntä varten mutta silti pitäisi löytää hyvä ja elannon tuova ja mielenterveyden säilymistä edistävä ammattin.
Mitä jos siirtyisit järjentekomisen linjalta kannustamisen ja rohkaisemiesn ja itsetuntekmuksen kasvattamisen linjalle. Lakkaat painostamasta sellaisiin opintoihin ja töihin, jotka tosiaan ei kiinnosta eikä suju ja kannustat löytämään jotain realistista sielä haaveiden puolelta.
Haaveet OVAT realistisia. Kuten jo todettu, esimerkiksi mmusiikin alalla ei tarvitse pyrkiä olemaan "stara", siellä on paljon muutakin kuin muusikon ja säveltäjän hommat. On tuottajaa, sovittajaa, markkinoijaa, leikkaajaa, äänittäjää jne. Ja jos poikasi on musiikkilinjalla lukiossa niin kyllä hän auttavasti jotain instrumenttia soittaakin. Itsensä elättävät rivimuusikoita on paljon enemmän kuin staroja. Mutta pojaltasi voi löytyä myös joku muu ala, josta hän on kiinnostunut, kunhan ryhdytte perkaamaan sitä, minkä aineiden ja asioiden lukeminen vähiten ja eniten kiinnostaa ja sujuu. Älkääkä ajatelko pelkästään kouluaineina, vaan asioina.
Ei pojallasi ole väärä asenne. Sinulla on.
kyllä poika paikkansa löytää.
Kysyn miksi ei hakeutunut kaksoistutkintoa opiskelemaan.
Jotenkin vähättelet pojan soittamista "mitään soitinta ei soita sen kummemmin, kuin bändissä rumpuja"
Rumpaliksi ei ole kestä tahansa, pitää olla lahjoja.
Nykyään voi opiskella muusikon ammattiinkin.
Onko niin että odotit lapseltasi jotain akaatemista huippu-uraa. Monesti me jotka olemme pettyneet omiin tekemisiimme tahtoisimme elää elämäämme lastemme kautta. Itsekin olen tuohon jonkin verran syyllistynyt.
Lapsellani on musiikillista lahjakkuutta, on musaluokalla ja soittaa instrumenttia, käy konservatoriolla. Varmasti taitoja olisi ammatiksi asti mutta se on vain harrastus. Haki juuri lukioon.
Vuosi sitten vielä mietti kaksoistutkinnon mahdollisuutta mutta valitsi kuitenkin näin.
ja lukiossa myös. Nuori saa itse päättää, mille alalle tahtoo. Nyt on ajatukset jo armeijan suunnalla. Ei pidä liikaa stressata poikaa ammattiasioilla, sillä he elävät tässä ja nyt. Asia kerrallaan.
hitsi vieköön, minä en tiennyt sitä vielä yliopistossa aloittaessanikaan, ja silti olen ihan palkkatyöllä elättänyt itseni ja perheeni tokasta yo-opiskeluvuodesta lähtien! Kyllä sen oman alan ehtii löytämään, eikä musiikki ole huono vaihtoehto, jos siitä tykkää. Musiikissa ei myöskään tarvitse itse soittaa mitään, sitä voi esimerkiksi tuottaa tai äänittää tai arvostella.
No kyllä se poika miettii sitä itsekin, siksipä asiasta
on puhuttukin.t.ap
Puhut että miten saisit pojan ymmärtämään ja miten takoisit järkeä päähän ja miten saisit lukemaan - sullahan on poika joka ON TAJUNNUT että asiaa pitää miettiä ja sen eteen pitää tehdä töitä. Kyse lieneekin siitä, että poikasi on tajunnut, että "lukualat" eivät ole häntä varten mutta silti pitäisi löytää hyvä ja elannon tuova ja mielenterveyden säilymistä edistävä ammattin.
Mitä jos siirtyisit järjentekomisen linjalta kannustamisen ja rohkaisemiesn ja itsetuntekmuksen kasvattamisen linjalle. Lakkaat painostamasta sellaisiin opintoihin ja töihin, jotka tosiaan ei kiinnosta eikä suju ja kannustat löytämään jotain realistista sielä haaveiden puolelta.
Haaveet OVAT realistisia. Kuten jo todettu, esimerkiksi mmusiikin alalla ei tarvitse pyrkiä olemaan "stara", siellä on paljon muutakin kuin muusikon ja säveltäjän hommat. On tuottajaa, sovittajaa, markkinoijaa, leikkaajaa, äänittäjää jne. Ja jos poikasi on musiikkilinjalla lukiossa niin kyllä hän auttavasti jotain instrumenttia soittaakin. Itsensä elättävät rivimuusikoita on paljon enemmän kuin staroja. Mutta pojaltasi voi löytyä myös joku muu ala, josta hän on kiinnostunut, kunhan ryhdytte perkaamaan sitä, minkä aineiden ja asioiden lukeminen vähiten ja eniten kiinnostaa ja sujuu. Älkääkä ajatelko pelkästään kouluaineina, vaan asioina.
Ei pojallasi ole väärä asenne. Sinulla on.
Lukioonkaan ei olisi ollut pakko mennä, itse sen valitsi, vaikka alunperin oli ammattikouluun pyrkimässä. No hyvä näin. Kuitenkin huomaa ajattelumaailman kehittymättömyyden, kun koko ajan pitäisi olla uutta, kallista vempainta ja haluaisi tehdä ja sitä ja tätä eikä oikein ymmärrä mitä minkäkin rahamäärän eteen pitäisi tehdä. Siis ajattelen nyt sitä, että jos hakeutuu sen kummemmin lukematta hanttihommiin ja vasta sitä kautta huomaa, että näin ei eläkään niin kuin haluaisi, niin menee vuosia hukkaan. Kotona kyllä kannustetaan ja tuetaan ja asioista keskustellaan.
t.ap
meille aikuisille se on yksi hujaus.
Ajattelemme asioita enemmän ja pidemmällä aikavälillä. Nuoret elää enemmän hetkessä.
Anna nuoren kasvaa ja kehittyä rauhassa ja löytää oma polkunsa. Pääasia lienee onnellisuus.
Pitää löytää sellainen ala ja työ jossa viihtyy ei tuijottaa ainoastaan palkkapussiin tai oppiarvoihin.
kyllä poika paikkansa löytää.
Kysyn miksi ei hakeutunut kaksoistutkintoa opiskelemaan.
Jotenkin vähättelet pojan soittamista "mitään soitinta ei soita sen kummemmin, kuin bändissä rumpuja"
Rumpaliksi ei ole kestä tahansa, pitää olla lahjoja.
Nykyään voi opiskella muusikon ammattiinkin.
Onko niin että odotit lapseltasi jotain akaatemista huippu-uraa. Monesti me jotka olemme pettyneet omiin tekemisiimme tahtoisimme elää elämäämme lastemme kautta. Itsekin olen tuohon jonkin verran syyllistynyt.
Lapsellani on musiikillista lahjakkuutta, on musaluokalla ja soittaa instrumenttia, käy konservatoriolla. Varmasti taitoja olisi ammatiksi asti mutta se on vain harrastus. Haki juuri lukioon.
Vuosi sitten vielä mietti kaksoistutkinnon mahdollisuutta mutta valitsi kuitenkin näin.
En vähättele.
t.ap
siltä, että sinulla on jo valmiiksi ennakkoasenteita nuoresi tulevaa ammattia kohtaan. Siitä kertoo mielipiteesi, että työn pitää tuoda leipä pöytään. Sellaista ammattia ei nykyään olekaan, joka sen takaa. Akateemiset kaikkein vähiten.
Polkasi tarvitsee aikaa. Älä painosta.
Ainoa, mikä minua tuossa kuviossa huolestuttaa, että poikasi on musiikkilinjalla lukiossa eikä opiskele mitään soitinta. Muusikoksi jos aikoo, niin tuossa iässä pitää olla jo pitkällä instrumenttiopinnoissa.
Mutta ei hätää, voi olla, että poikasi ihan oikeasti löytää lukion jälkeen opiskelupaikan, joka kiinnostaa ja jossa hän voi käyttää hyödyksi esimerkiksi musiikkitaustaansa.
Tue poikaasi löytämään omat intohimonsa, ne tuovat hänelle sen verran leipää pöytäään kuin hän kulloinkin kaipaa.
siltä, että sinulla on jo valmiiksi ennakkoasenteita nuoresi tulevaa ammattia kohtaan. Siitä kertoo mielipiteesi, että työn pitää tuoda leipä pöytään. Sellaista ammattia ei nykyään olekaan, joka sen takaa. Akateemiset kaikkein vähiten.
Polkasi tarvitsee aikaa. Älä painosta.
Ainoa, mikä minua tuossa kuviossa huolestuttaa, että poikasi on musiikkilinjalla lukiossa eikä opiskele mitään soitinta. Muusikoksi jos aikoo, niin tuossa iässä pitää olla jo pitkällä instrumenttiopinnoissa.
Mutta ei hätää, voi olla, että poikasi ihan oikeasti löytää lukion jälkeen opiskelupaikan, joka kiinnostaa ja jossa hän voi käyttää hyödyksi esimerkiksi musiikkitaustaansa.
Tue poikaasi löytämään omat intohimonsa, ne tuovat hänelle sen verran leipää pöytäään kuin hän kulloinkin kaipaa.
tosiaan mitään takaa. Puhun nyt vain yleisesti lukion jälkeisistä opinnoista ja työelämästä sen jälkeen. Vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, poika itse näkee vain sen musiikin, vaikka on lahjakas esim tietotekniikan kanssa.
t.ap
Itse olen pyrkinyt järjestämään niin että saavat harrastaa musiikkia ammattiopettajien johdolla.
kyllä poika paikkansa löytää.
Kysyn miksi ei hakeutunut kaksoistutkintoa opiskelemaan.
Jotenkin vähättelet pojan soittamista "mitään soitinta ei soita sen kummemmin, kuin bändissä rumpuja"
Rumpaliksi ei ole kestä tahansa, pitää olla lahjoja.
Nykyään voi opiskella muusikon ammattiinkin.
Onko niin että odotit lapseltasi jotain akaatemista huippu-uraa. Monesti me jotka olemme pettyneet omiin tekemisiimme tahtoisimme elää elämäämme lastemme kautta. Itsekin olen tuohon jonkin verran syyllistynyt.
Lapsellani on musiikillista lahjakkuutta, on musaluokalla ja soittaa instrumenttia, käy konservatoriolla. Varmasti taitoja olisi ammatiksi asti mutta se on vain harrastus. Haki juuri lukioon.
Vuosi sitten vielä mietti kaksoistutkinnon mahdollisuutta mutta valitsi kuitenkin näin.
En vähättele.t.ap
Siis ajattelen nyt sitä, että jos hakeutuu sen kummemmin lukematta hanttihommiin ja vasta sitä kautta huomaa, että näin ei eläkään niin kuin haluaisi, niin menee vuosia hukkaan.
ne tarvittiin silloin siihen, että huomaa mikä se oma halu on. Jos huomaa oman halunsa ja sitten lähtee sitä toteuttamaan, aika on käytetty hyödyksi. Elämänkokemus ei mene hukkaan koskaan, ja jos korkeakouluun päätyy, siitä on ehdottomasti hyötyä.
Tai jos ajatellaan, että ne menevät hukkaan, niin yhtä lailla hukkaan menevät eismerkiksi korkeakoulututkintoon käytetyt vuodet, jos sitten lopulta päätyykin duunariksi (ja niitä vuosia on enemmän)
Toisaalta itse pitäisi suurempana todennäköisyytenä sitä, että jos/kun kerran hakeutuu "hanttihommiin", sieltä ei enää tule mieleenkään siirtyä mihinkään parempaan, vaikkei olisikaan tyytyväinen. Nämä ihmiset vain katkeroituvat siitä, että maailma kohtelee heitä paskasti, palkka on huono ja työ tylsää ja ihmissuhteetkin mättää. Eivät ikäänkuin opi ottamaan itsestään vastuuta. Tämän takia minusta tärkeämpää kuin painostaa tai "knnustaa ja tukea" lapsi opintielle nyt, on pitää yllä ajattelua siitä, että ei tässä parikymppisenä mitään loppuelämää sitovia päätöksiä vielä tehdä. Uudelleenkouluttautuminen on nykyään arkipäivää ja useimille jopa pakollista. Suuntaa voi vaihtaa jatkossakin. Aikuiskoulutus on olemassa.
Itse olen pyrkinyt järjestämään niin että saavat harrastaa musiikkia ammattiopettajien johdolla.
kyllä poika paikkansa löytää.
Kysyn miksi ei hakeutunut kaksoistutkintoa opiskelemaan.
Jotenkin vähättelet pojan soittamista "mitään soitinta ei soita sen kummemmin, kuin bändissä rumpuja"
Rumpaliksi ei ole kestä tahansa, pitää olla lahjoja.
Nykyään voi opiskella muusikon ammattiinkin.
Onko niin että odotit lapseltasi jotain akaatemista huippu-uraa. Monesti me jotka olemme pettyneet omiin tekemisiimme tahtoisimme elää elämäämme lastemme kautta. Itsekin olen tuohon jonkin verran syyllistynyt.
Lapsellani on musiikillista lahjakkuutta, on musaluokalla ja soittaa instrumenttia, käy konservatoriolla. Varmasti taitoja olisi ammatiksi asti mutta se on vain harrastus. Haki juuri lukioon.
Vuosi sitten vielä mietti kaksoistutkinnon mahdollisuutta mutta valitsi kuitenkin näin.
En vähättele.t.ap
Lisäksi aika ei meinaa riittää, toimii myös kerho-ohjaajana seurakunna leireillä ja kerhoissa ja niiden koulutuksia ja itse leirejä on aika paljon.
t.ap
voipi olla kolmekin, nykyään kun monet tekee sen neljässä vuodessa. Lisäksi pojallasi voi olla vaikka armeijavuosi siihen päälle. Eli aikaa kypsyttelyyn on ja reilusti. Omani on myös 17-vuotias lukiolainen. Minulle ei tulisi mieleenkään olla huolissaan hänen tulevaisuudestaan. Hän kyullä pärjää. Nyt on kaikki ovaet avoinna. Omat kiinnostuksen kohteet ohjatkoon hänen valintojaan.
Lisäksi aika ei meinaa riittää, toimii myös kerho-ohjaajana seurakunna leireillä ja kerhoissa ja niiden koulutuksia ja itse leirejä on aika paljon.
t.ap
[/quote]
aika, nuokin vielä. Kyllä sun poika vielä löytää paikkansa, usko pois ja nimeomaan sellaisen ammatin ja työuran, josta itse on kiinnostunut, ei sellaisen jonka äiti haluaa. Siitä ei hyvä seuraa.
Lukiossa lukee juuri sen verran kuin on haluja ja kiinnostusta nyt. Jos tulee huono todistus, niin sitäkin voi parannella. Ja eipä sitä joka paikassa kyselläkään.
Saattaa olla että ala löytyy vasta kuin hän on saanut olla hetken aikaa työelämässä esimerkisi välivuotta pitäen lukion jälkeen. Tärkeintä mielestäni on se että tyhjänpantiksi ei saa jäädä. Jos lisäkoulutus lukion jälkeen ei heti kiinnosta niin sitten töihin vaan!