Olenko ihan säälittävä vaihtari?

ryypätä ja rellestää tarvi. Siitä vaan porukoihin mukaan. Jos miehesi ei olisi messissä, voisi olla helpompaa mutta kyllä se siitä, pienellä yrittämällä. Kyllä ne vaihdossa tavatut ihmiset on mun mielestä ollut kaikkien mielestä parasta koko ajassa. Ja sitten on päässyt kiertämään maailmaa ystäviä tapaamassa ja aina ollut paikallinen opas mukana, mahtavaa!



Entä jos yrittäisit aloittaa jonkun harrastuksen, mennä harrastekurssille (esim. viikonloppukurssille jossa tutustuis). Ja ilman miestäs. Miksi ihmeessä menitte yhdessä?



Ja kuinka vanha olet? Jossain vaiheessa tosiaan se biletys menettää hohtonsa.

jos ite viihtyy omissa oloissaan. Ihmettelen miksi olet halunnut lähteä vaihtoon jos haluat kököttää kotona.. Ite menisin juttelemaan rohkeasti ja yrittäisin tutustua ihmisiin. Siitä saa paljon enemmän irti.

ryypätä ja rellestää tarvi. Siitä vaan porukoihin mukaan. Jos miehesi ei olisi messissä, voisi olla helpompaa mutta kyllä se siitä, pienellä yrittämällä. Kyllä ne vaihdossa tavatut ihmiset on mun mielestä ollut kaikkien mielestä parasta koko ajassa. Ja sitten on päässyt kiertämään maailmaa ystäviä tapaamassa ja aina ollut paikallinen opas mukana, mahtavaa!

Entä jos yrittäisit aloittaa jonkun harrastuksen, mennä harrastekurssille (esim. viikonloppukurssille jossa tutustuis). Ja ilman miestäs. Miksi ihmeessä menitte yhdessä?

Ja kuinka vanha olet? Jossain vaiheessa tosiaan se biletys menettää hohtonsa.

vaikka olen yrittänytkin. Olen hidas saamaan kavereita Suomessakin. Mutta harrastekurssi voisi olla hyvä idea! No lähdin mieheni kanssa, koska rakastan häntä, pidämme molemmat tästä maasta, olimme kiinnostuneita muuttamaan tänne joksikin aikaa emmekä pystyisi olemaan erossa toisistamme puolta vuotta...

Olen 24-vuotias, mutta en ole kyllä koskaan ollut mikään bilettäjä. Muut täällä ovat hädin tuskin parikymppisiä bilettäjiä, toisaalta heidän seuransa ei edes kiinnosta minua ;)

ap

jos ite viihtyy omissa oloissaan. Ihmettelen miksi olet halunnut lähteä vaihtoon jos haluat kököttää kotona.. Ite menisin juttelemaan rohkeasti ja yrittäisin tutustua ihmisiin. Siitä saa paljon enemmän irti.

Käydään kävelyllä, tutustutaan kaupunkiin ja viikonloppuina käymme muualla maassa (ja naapurimaissa) reissaamassa.

ap

mikset mene johonkin opiskelupaikan harrastuskerhoon?

vaan rohkeesti molemmat itsenäisesti heittämään verkkoja vesille ystävyyksien saamiseksi. Eivätkä ne ihan kaikki muutkaan vaihtarit ole niitä bilehileitä.



Onkohan teillä mahdollista saada joku paikallinen keskusteluopettajaksi, molemmille tietysti omat? Siitä saisi jo hyvin seuraa ja tietysti myös vinkkejä, missä voisi tutustua oman kaltaisiin ihmisiin.



Älkää nyt jääkö kaksi nysväämään vaan rohkeasti molemmat hankkimaan uusia tuttavuuksia. Lupaan ja vannon että olette iloisia myöhemmin kun nyt jaksatte nähdä vaivaa! (ja tiedän, aina ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä, olen itse asunut useissa eri kaupungeissa ja maissakin ja vuosi vuodelta uusien ystävien saamisesta on tullut vaikeampaa. mutta aina niitä on löytynyt!).

ja rellestämistä??? No huhhuh.

muilla vaihtareilla tuntuu olevan, oikeasti. Jos et ole ollut vaihdossa, et voi tietää.



Kyllä tässä yritetäänkin tuttuja saada, koko ajan!

Mutta ette ole vielä vastanneet olenko säälittävä, viesteistänne voi kuitenkin päätellä, että olen ;)



En ole kovin sosiaalinen tyyppi, joten minua tämä ei häiritse.



ap

Olen mieheni kanssa Erasmus-vaihdossa paraikaa enkä ole saanut yhtään kaveria, en edes tuttua täältä. Olemme olleet täällä nyt reilun kuukauden. Vaihtareiden tutustumispäivä oli ennen kuin saavuin ja nyt paikallinen ESN (vaihtareista "huolta pitävä" järjestö) järjestää vain joitain satunnaisia bileitä, joissa ei kyllä kenennkään tutustu, koska kaikilla on jo omat porukat. Muutenkin vihaan bileitä. Paikallisille olen yrittänyt jutella luennoilla, mutta eivät hekään tunnu ottavan porukkaan mukaan...

Olen aikamoinen kotihiiri, ja minulla on ollut mieheni kanssa oikein mukavaa täällä kaksinkin, mutta mitä ajattelet minusta? "Hukkaanko" vaihtoaikani kun en ryyppää ja rellestä?

Jos ne muut vaihtarit on sinkkuja niin miksi ihmeessä he tuhlaisivat aikaansa tutustumalla johonkin pariskuntaan, joka vieläpä vaikuttaa aika tylsältä.

Silloin väkisinkin tutustuu uusiin ihmisiin, kun ei ole sitä omaa kaveria/poikaystävää jarruna.

mutta ymmärrän täysin tilanteesi, mulle käy hyvin usein juuri samalla tavalla.



Sattuuko sulla olemaan jotain harrastusta, jota harrastettaisiin myös siellä, missä olet vaihdossa? Silloin olisi luontevaa kysyä ensin heidän nettifoorumiltaan tmv., että pääsisitkö vierailevaksi mukaan miittiin, ja luultavasti harrastuksen tiimoilta löytyisi jotain puhuttavaakin luontevasti. Ainakin täällä Suomen päässä mun käyttämälle foorumille tulee vastaavia pyyntöjä tasasin väliajoin, ja kiva vaan:)



Yksi juttu voisi olla myös jotkin (vierailu)luennot, "klubit", järjestäytyneet tapaamiset tmv. opiskeluun liittyen. Eli esimerkiksi jos sulla on tietty mielenkiinnon kohde ja huomaat, että siihen liittyen on jossain vierailuluento ja keskustelutilaisuus jne, niin niissäkin voisi törmätä ihmisiin vähän erilaisessa tilanteessa kuin tavallisessa opetuksessa, ja ehkä ihmiset olisivat luonteeltaankin vähän erilaisia.

Olen myös paraikaa Erasmus-vaihdossa, tosin miehen jätin kyllä kotiin (ei enää opiskele, eikä halunnut tänne töihin).

Ymmärrän kyllä täysin, miten vaikeaa tutustuminen voi olla, etenkin jos et viihdy bileissä. Suurin osa vaihtareista on kuitenkin niitä juuri kotoa muuttaneita, jotka ovat tulleet vaihtoon lähinnä bilettämään. Ja ikävä kyllä, paikallisten porukoihin harvoin pääsee sisälle. vai oletko itse Suomessa hengaillut vaihtareiden kanssa :)



Seuraava neuvo voi kuulostaa järjettömän tylsältä, mutta mitä jos lyöttäytyisitte yhteen muiden suomalaisten kanssa. yhteinen kieli luo kummasti yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhdistää ihmisiä, jotka eivät suomessa ehkä koskaan istuisi samassa pöydässä. Porukalla on sitten helpompi lähteä valloittamaan maailmaa ja tutustua muunkin maalaisiin (jotka myös usein hengaavat kieliryhmittäin). Ja jos kuulutte johonkin porukkaan, saatte paremmin tietoa vaihtareitten itsensä järjestämistä pikku illanistujaisista. Niissa on paljon helpompi tutustua ihmisiin, kuin ESN:n megabileissä.

Ulkomaalaiset on outoja ja niillä on oudot tavat. Saisit kavereista vain ikävän riippakiven itselelsi

Ihmisiin voi tutustua muutenkin kun "ryyppäämällä ja rellestämällä". Mitä teet jos käyt niissä juhlissa, istutko vain yksin nurkassa tai miehesi kainalossa ja odotat että joku tulee juttelemaan?

Sen sijaan mua ihmetyttää se, että ette ole saaneet paikallisia kavereita. Sellaisista suhteista olisi iloa ja hyötyäkin.

Sen sijaan mua ihmetyttää se, että ette ole saaneet paikallisia kavereita. Sellaisista suhteista olisi iloa ja hyötyäkin.

Onhan se kaunis ajatus lähteä vaihtoon ja verkostoitua paikallisten kanssa. Käytännön toteutus vaan ei ole niin helppo. Vai onko teillä paljonkin läheisiä vaihtarikavereita, joihin olette tutustuneet suomessa? Tai bussissa kun joku mamu tulee teille juttelemaan, lähdette varmaan samantien sen kanssa kahville? Me kun ollaan täällä niitä mamuja.

Ainakin meilläpäin vaihtareita viliseen joka nurkassa, eikä suomalaiset niihin kiinnitä huomiota kuin silloin, kun ovat tiellä tai muuten häiriöksi...

Kyllähän minäkin täällä paikallisten kanssa juttelen, mutta ei niistä keskusteluista mitään sen syvempiä ystävyyssuhteita ole syntynyt. Muiden vaihtareitten kanssa on eri juttu, kun kaikki ovat vieraassa maassa samassa tilanteessa.

-se toinen vaihtari-

Missä maassa muuten olet? Itse olen Italiassa.



Itse asiassa tämä "yksinäisyys" ei häiritse minua ollenkaan, joten en oikeastaan tarvitse edes tutustumisvinkkejä ;) Viihdyn täällä oikein hyvin näin, mutta monelle se on varmaan vaikea ymmärtää...



Ihan muuten vaan tulin kyselemään, että olenko teidän mielestänne säälittävä tai muuten vaan outo ;)



ap

Sen sijaan mua ihmetyttää se, että ette ole saaneet paikallisia kavereita. Sellaisista suhteista olisi iloa ja hyötyäkin.

Onhan se kaunis ajatus lähteä vaihtoon ja verkostoitua paikallisten kanssa. Käytännön toteutus vaan ei ole niin helppo. Vai onko teillä paljonkin läheisiä vaihtarikavereita, joihin olette tutustuneet suomessa? Tai bussissa kun joku mamu tulee teille juttelemaan, lähdette varmaan samantien sen kanssa kahville? Me kun ollaan täällä niitä mamuja.

Ainakin meilläpäin vaihtareita viliseen joka nurkassa, eikä suomalaiset niihin kiinnitä huomiota kuin silloin, kun ovat tiellä tai muuten häiriöksi...

Kyllähän minäkin täällä paikallisten kanssa juttelen, mutta ei niistä keskusteluista mitään sen syvempiä ystävyyssuhteita ole syntynyt. Muiden vaihtareitten kanssa on eri juttu, kun kaikki ovat vieraassa maassa samassa tilanteessa.

-se toinen vaihtari-

Että eiköhän mulla jonkinlaista kokemusta ole. Ekalla kerralla Euroopassa tutustuin kyllä paikallisiin, mutta ei jäänyt niin läheisiä ystävyyssuhteita. Sen sijaan toisella kierroksella E-Amerikassa löysin kyllä paikallisista läheisiä ystäviä, joiden kanssa olen tekemisissä jatkuvasti. Ei siis kannata aina niin kovasti yleistää omia kokemuksiaan.