Mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus on tunne, eikä se automaattisesti aiheuta minkäänlaista käytöstä. Tunteen syntymekanismit ovat moninaiset eivätkä välttämättä liity mitenkään mustasukkaisuuden kohteeseen. 

Se, miten tunteen kanssa toimii onkin sitten eri juttu. Jotkut päätyvät tosiaan kontrolloimaan ja kyttäämään, koska ajattelevat sillä estävänsä epätoivotut tilanteet. Se ei tietenkään toimi ja saattaa kääntyä itseään vastaan. Jotkut mustasukkaiset taas pystyvät elämään tunteensa kanssa ilman että se vaikuttaa heidän toimintaansa. Itse kuulun näihin. Olen siis mustasukkainen, mutta en kyttää, kuulustele enkä kontrolloi. Tajuan, että toinen menee jos on mennäkseen. Jollain tasolla silti ymmärrän (en hyväksy) myös niitä jotka toimivat tunteen vallassa. Taustalla on usein hylätyksi ja nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia, joita halutaan välttää ja estää toistumasta. Totta kai parempi tapa olisi käydä itsessään läpi ne juurisyyt mitkä mustasukkaisuutta aiheuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on tunne, eikä se automaattisesti aiheuta minkäänlaista käytöstä. Tunteen syntymekanismit ovat moninaiset eivätkä välttämättä liity mitenkään mustasukkaisuuden kohteeseen. 

Se, miten tunteen kanssa toimii onkin sitten eri juttu. Jotkut päätyvät tosiaan kontrolloimaan ja kyttäämään, koska ajattelevat sillä estävänsä epätoivotut tilanteet. Se ei tietenkään toimi ja saattaa kääntyä itseään vastaan. Jotkut mustasukkaiset taas pystyvät elämään tunteensa kanssa ilman että se vaikuttaa heidän toimintaansa. Itse kuulun näihin. Olen siis mustasukkainen, mutta en kyttää, kuulustele enkä kontrolloi. Tajuan, että toinen menee jos on mennäkseen. Jollain tasolla silti ymmärrän (en hyväksy) myös niitä jotka toimivat tunteen vallassa. Taustalla on usein hylätyksi ja nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia, joita halutaan välttää ja estää toistumasta. Totta kai parempi tapa olisi käydä itsessään läpi ne juurisyyt

Minkälaiset tilanteet sinulle aiheuttavat mustasukkaisuuden tunteita? Oletko aina kyennyt hallitsemaan käytöstäsi vai onko se opeteltu kantapään kautta?

Mä vihaan mustasukkaisuutta ja kontrolloimista ym. M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on tunne, eikä se automaattisesti aiheuta minkäänlaista käytöstä. Tunteen syntymekanismit ovat moninaiset eivätkä välttämättä liity mitenkään mustasukkaisuuden kohteeseen. 

Se, miten tunteen kanssa toimii onkin sitten eri juttu. Jotkut päätyvät tosiaan kontrolloimaan ja kyttäämään, koska ajattelevat sillä estävänsä epätoivotut tilanteet. Se ei tietenkään toimi ja saattaa kääntyä itseään vastaan. Jotkut mustasukkaiset taas pystyvät elämään tunteensa kanssa ilman että se vaikuttaa heidän toimintaansa. Itse kuulun näihin. Olen siis mustasukkainen, mutta en kyttää, kuulustele enkä kontrolloi. Tajuan, että toinen menee jos on mennäkseen. Jollain tasolla silti ymmärrän (en hyväksy) myös niitä jotka toimivat tunteen vallassa. Taustalla on usein hylätyksi ja nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia, joita halutaan välttää ja estää toistumasta. Totta kai parem

Minkälaiset tilanteet sinulle aiheuttavat mustasukkaisuuden tunteita? Oletko aina kyennyt hallitsemaan käytöstäsi vai onko se opeteltu kantapään kautta?

En ole tosiaankaan aina osannut hallita käytöstäni. Nuorempana järjestin suhteissa todella paljon draamaa, pengoin kumppanin tavaroita, haukuin ihmisiä joista kuvittelin hänen olevan kiinnostunut jne. Jollain tavalla tiesin, että kyse on minusta, sillä kävin terapiassakin, mutta jollain tavalla koin myös että mustasukkaisuuteni johtuu kumppanista ja syytin siitä heitä. Olin noiden suhteiden jälkeen yksin vuosia, koska ajattelin etteivät suhteet ole minua varten. Tuona aikana kasvoin ja kehityin monessa asiassa, luulin myös mustasukkaisuuden kadonneen. Mutta kun aloitin jälleen suhteen, se palasi. Tällä kertaa en kuitenkaan syytä siitä millään tavalla toista. Olen kertonut hänelle alussa, että koen tällaisia tunteita, mutta hänen ei pidä niiden takia rajoittaa mitenkään elämäänsä eikä muuttaa käytöstään. Ne ovat minun ongelmani. Kumppani on suhtautunut ymmärtäväisesti ja onkin todella luotettava ihan kaikessa, toisin kuin aiemmat kumppanit. En puhu hänelle tunteistani oikeastaan koskaan, enkä anna niiden vaikuttaa elämäämme mitenkään. Olen kuitenkin mustasukkainen hyvin monenlaisissa tilanteissa. Kun kumppani tutustuu uusiin ihmisiin, ajattelen että he ovat kiinnostavampia kuin minä. Jos hän lähtee viihteelle ilman minua, ajattelen että hän tapaa toisen. Olen mustasukkainen hänen eksistään, sillä pelkään että hän rakasti heitä enemmän kuin minua. Jos elokuvassa on viehättävä näyttelijä, ajattelen että hän olisi mieluummin sen näköisen ihmisen kanssa. Mutta nämä ovat vain ajatuksia, ei sen kummempaa. Ne kumpuavat huonosta itsetunnosta ja hylkäämisen pelosta, ja ovat itsessään harmittomia. 

Uskollisuus on tosiaan ihmisen oma päätös tai ominaisuus ehkäpä. Ainakin itselläni se on enemmän ominaisuus, ei minun tarvitse yrittää olla uskollinen ja uskollisuuttani on kyllä "testattu". Ei siis kumppani testannut vaan on ollut hyvin suoraa lähestymistä oikein itseäni miellyttävältä mieheltä sellaisessa suhteen vaiheessa ettei kotona saa seksiä ja mies on itse loukannut ja pettänyt. En silti ole itse koskaan pettänyt. 

Olen oikeastaan aika mustasukkainen ja epäluuloinen, mutta en ole koskaan mitään penkonut tai kuulustellut. Lähinnä vain olen itsekseni ahdistunut. Nykyinen kumppani ymmärtää, että asia ahdistaa minua ja minä taas ymmärrän, että hän todennäköisesti ei pettäisi ja jos pettää niin se on hänen häpeänsä ja jätän hänet heti. Viime suhteessa annoin ex-miehelle siis mahdollisuuden pettämisen jälkeen ja vaikka hän ei (ilmeisesti) pettänyt uudelleen, en koskaan päässyt yli asiasta ja hänen kosketuksensa oksetti ja seksielämämme typistyi päivittäisestä hyvästä seksistä ahdistavaan mekaaniseen suoritukseen jonka aikana minua oksetti. Huomasin myös toivovani että mies kuolisi unissaan joten oli ehkä aika lähteä. Olin kuulemma hänen elämänsä rakkaus ja niin hän minua tuota lukuunottamatta kohtelikin :D

Eli siis: yhtään mikään minun tekoni ei voi estää toista pettämästä joten oman mustasukkaisuuden käsittely ja tunteista asiallisesti puhuminen on ainoa tie. 

En ole koskan ollut kyttääjä tai pankoja tai muuta, mutta kun mies petti aivan selkeesti; soitti jonkun hoitonsa tapaamiseen JOULUNA,( ja tämähän tuli juoksujalkaa) tuli sitten seuraavana päivänä todella päivällä vasta, olen tuntenut aiheesta karmivaa tunnetta.

Olin sokeasti luottanut mieheen aiemmin, sillä väitti kaikenaikaa että olen ainoa ja rakkain kaikista. Olisinkin saanut kenet vaan, monet kuolasivat minua. Nyt on sitten käynyt ilmi, että valehdellut ummet ja lammet, joten ei voikein voi olla enää luottoa. Valehtelu on minulle se pahin asia.

Olen monasti ajatellut eroavani, mutta tässä sitä nyt sitten kitkutellaan yhä.

Joskus mustasukkaisuus on myös hyvä asia. Nykyisessä suhteessa tuli vahvasti mustasukkaisuutta. Terapian kautta sitten tajuttiin että puolisoni piti muuttaa tapojaan. Niin ei ole syytä olla mustasukkainen.  

Joskus näin.

Ei tarvi kontrolloida. Kyttää vaan ja jos narahtaa niin voi sitten erota. Ei sitä puolisoa voi estää, mutta jos on uskoton niin mielummin sitten jäisi siitä kiinni. Turhaa sitä uskottoman puolison kanssa omaa elämäänsä on pilata ja tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on tunne, eikä se automaattisesti aiheuta minkäänlaista käytöstä. Tunteen syntymekanismit ovat moninaiset eivätkä välttämättä liity mitenkään mustasukkaisuuden kohteeseen. 

Se, miten tunteen kanssa toimii onkin sitten eri juttu. Jotkut päätyvät tosiaan kontrolloimaan ja kyttäämään, koska ajattelevat sillä estävänsä epätoivotut tilanteet. Se ei tietenkään toimi ja saattaa kääntyä itseään vastaan. Jotkut mustasukkaiset taas pystyvät elämään tunteensa kanssa ilman että se vaikuttaa heidän toimintaansa. Itse kuulun näihin. Olen siis mustasukkainen, mutta en kyttää, kuulustele enkä kontrolloi. Tajuan, että toinen menee jos on mennäkseen. Jollain tasolla silti ymmärrän (en hyväksy) myös niitä jotka toimivat tunteen vallassa. Taustalla on usein hylätyksi ja nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia, joita halutaa

Inspiroiva tarina. Maailma olisi parempi paikka, jos useampi ottaisi mallia sinusta. Joskus vaikeita asioita ei voi ratkaista, mutta niiden kanssa voi oppia elämään järkevällä tavalla.

Mustasukkaisuus on sairaus, näin julisti eettisesti polyamorinen.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus on sairaus, näin julisti eettisesti polyamorinen.

Mustasukkaisuuden tunteet, varsinkin pieninä annoksina ovat ihan inhimillisiä.

Mustasukkainen käytös voi sitten saada jo sairaita tai jopa rikollisiakin piirteitä.

Minä olen luonnostani hyvin valkeasukkainen, mutta ne vähäiset kokemukset mustasukkaisuudesta joita olen päässyt kokemaan ovat opettaneet kiitollisuutta siitä, etten joudu koko ajan elämään sellaisessa tilassa. Se olisi aivan hirveää. En missään nimessä myöskään seurustelisi mustasukkaisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa.