Etälapset ovat taas ihan raapaleilla :(

ja riippuu paljon lasten luonteista.

minä ja veljeni (meillä ikä eros 2 vuotta) tapeltiin hyvin kovasti niin nyrkein kuin sanallisesti, mutta taasen mun 2 vanhinta lasta (ikä eroa 3 vuotta) eivät ole käyttäneet koskaan väkivaltaa vaan nalkuttavat toisilleen.harvinaisempaa lienee tuo,etteivät käy käsiksi toisiinsa.

Mutta että kynsivät niin, että toisella menee kasvojen poikki syvä punainen verinaarmu. Joskus oli koko selkä revittynä. En vaan muista omasta lapsuudesta, että kaverit olisi sisarusten kanssa muuta kuin painineet tuossa iässä, mutta ei siitä jälkiä jäänyt.

lähipiiristäkään ketään, jotka tappelisivat niin että toinen on mustelmilla ja verinaarmuilla. Ei kuulosta minusta ihan tervepäiseltä.



Tappelut ovat yleensä olleet sanallista nahistelua tai tahallista ärsyttämistä tökkimällä tai tönimällä, ei väkivaltaa.

Viiteen asti. Tokaluokkalainen ei päässyt ip hoitoon ja nelosluokkalaiselle ei tarjota.

Ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Kymmenvuotiaana pitäisi osata jo ilmaista tunteitaan muuten kuin raapimalla.

2- ja 3-vuotiaat saattavat puraista tai rääpäistä toisiaan kiukuissaan, mutta isot lapset eivät vahingoita ketään, jos ovat tasapainoisia.

Erotuomarina koko ajan. Systeemi on se, että isompi härnää pienempää koko ajan, pomppii päällä, ei päästä tekemään asioita (siis pesemään hampaita, vessaan, tms), piilottaa tämän kamoja. Häntä ehkä ärsyttää siskon "kunnollisuus" kun itse on hankaluuksissa enemmän. Hän toivoisi, että siskokin jäisi kiinni sääntöjen vastaisesta toiminnasta. Tai siitä ettei tee jotain, vaikka on luvannut.



No sisko hermostuu tietysti siitä, ettei pääse vessaan tms ja ärsytettynä raapii ja lyö. Kun toinen vain pitää kiinni ja nauraa.



Sitten siskokin ärsyttää toisinaan vastavuoroisesti, mutta on paljon suunnitelmallisempi ja julmempi. Häntä ärsyttää se, ettei veli koskaan pidä lupauksia eikä noudata sääntöjä.

2- ja 3-vuotiaat saattavat puraista tai rääpäistä toisiaan kiukuissaan, mutta isot lapset eivät vahingoita ketään, jos ovat tasapainoisia.

Ettei vain pidä sisällä kaikkea.

Kyllä meilläkin sisarukset (tyttö ja poika) ovat riidelleet, mutta kaikki fyysinen satuttaminen on ehdottomasti kiellettyä. Kyllä ton ikäisillä lapsilla on jo järki päässä. Sisarusten välisissä riidoissa on yleensä pohjalla kilpailu vanhempien huomioista. Mitä enemmän lapsille pystyy antamaan yksilöllistä huomioita ja kahdenkeskistä aikaa jommankumman vanhemman kanssa, sitä vähemmän he kinastelevat keskenään.

Yleensä taustalla vanhempien mielenterveysongelmia, joista tosin ei saa puhua. Tavallisten tervepäisten vanhempien kasvattamat lapset eivät käy toisiinsa käsiksi kuin äärimmäisessä tilanteessa, jollainen normaali nahistelu ei ole.



Moni vanhempi ei viitsi kasvattaa lapsiaan ja hyväksyy sen, että tulee verta, luut murtuvat ja hiuksia kiskotaan tukoittain. Eihän se heitä satuta.

Erotuomarina koko ajan. Systeemi on se, että isompi härnää pienempää koko ajan, pomppii päällä, ei päästä tekemään asioita (siis pesemään hampaita, vessaan, tms), piilottaa tämän kamoja. Häntä ehkä ärsyttää siskon "kunnollisuus" kun itse on hankaluuksissa enemmän. Hän toivoisi, että siskokin jäisi kiinni sääntöjen vastaisesta toiminnasta. Tai siitä ettei tee jotain, vaikka on luvannut. No sisko hermostuu tietysti siitä, ettei pääse vessaan tms ja ärsytettynä raapii ja lyö. Kun toinen vain pitää kiinni ja nauraa. Sitten siskokin ärsyttää toisinaan vastavuoroisesti, mutta on paljon suunnitelmallisempi ja julmempi. Häntä ärsyttää se, ettei veli koskaan pidä lupauksia eikä noudata sääntöjä.

Minkä ihmeen takia olette hyväksyneet isomman tavan kiusata pienempää? Onko pienempi vanhinko vai sinun syrjähyppysi tulos?

Isä toimiikin erotuomarina koko ajan, eikä meillä mustelmia ja raapaleita pääse tulemaan. Mutta äidin luona ovat enemmän kaksin ja pääsevät toistensa kimppuun, on enemmän aikaa ja tilanteita. Joskus isä olisi halunnut käydä pojan ja äidin kanssa juttelemassa härnäämisestä yms jossain, mutta se ei onnistunut.



Ap

Minä olin se pienempi, mutta fiksumpi sisko, joka pelkällä olemassaolollani ärsytin kahta vanhempaa veljeäni. Ei minulla siitä pysyviä arpia jäänyt, mutta mustelmia kyllä sain ja naarmuja - jonkun naarmun saattoi velikin saada. Ja vanhemmilla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia, eivät yleensä edes olleet kotona. Isä urakoi kodin ulkopuolella ja äiti hoiti maatilaa ja eläimiä. Äiti oli muka "kotona" koko ajan, mutta oikeasti hänellä oli aikaa vain eläimille. Mitään sääntöjä tai kuria ei ollut, pelkät viidakon lait. Minkäänlaista läheisyyttä ei päässyt meidän sisarusten välille kehittymään myöhemminkään.

Ollaan koetettu miettiä mikä ratkaisuna, miehen vanhemmilla oli se, että lapset kasvatettiin kokonaan melkein eri maailmoissa, jotka eivät kohdanneet. Eri koulut, toinen vanhempi koko ajan toisen kanssa jne. Eivät tule toimeen eivätkä ole läheisiä. Toisaalta aina yhtä järkkyä vastaanottaa verissäpäin taistelleet ipanat, kun ikää on noinkin paljon.



Ja mä olen sisarussuhteiden kasvatuksessa uuno. Ei noilla pienemmilläkään täällä meidän kaveripiirissä ole kuin oikeastaan ihan pari sisarusparia, jotka koko ajan toistensa tukassa. Muutkin nahistelee, mutta aniharvoilla se on IHAN kokoaikaista toisen hakkaamista, vaikka lapset olisi vain 2 ja 4v.

Sisko oli murrosiässä suoraan sanoen ihan hullu, sadisti. Ja sitä murrosikää kesti sillä 10 vuotta. Oli ihan kamalaa aikaa. Äiti oli yh, paljon töitä iltaisinkin. Sisko saattoi pölliä mun avaimen (mistään ovesta ei päässyt ulos ilman avainta), joskus se vei kaikista mun kengistä nauhat. Jos tiesi, että mulla on kokeet, niin huudatti mankkaansa niin lujaa etten taatusti pystynyt lukemaan. Pyysin laittamaan pienemmälle, vastauksena oli ettei hän laita, hän viettää nyt vapaa-aikaa. Useammin kuin kerran luin kokeisiin taloyhtiön halkovajassa... Tuolla lailla ärsyttäessään siskolla oli ihan sellainen hullun kiilto silmissään. Usein se tuli ihan päälle, kädet heilui kuin rattaat ja lähestyi hitaan vääjäämättömästi silmät kiiluen. Onneksi olin vahvempi, kampesin sen maahan ja istuin vartalon ja käsivarsien päällä niin ettei enää päässyt satuttamaan mua. Turha taitaa olla edes sanoa, ettei äidillä ollut mitään auktoriteettia siskoon.



Kun olin 17, sisko (silloin 15) puri mua käsivarteen niin lujaa että siihen jäi hampaankuvat kuukaudeksi. Ei se tainnut siitä mitään rangaistusta saada, kunhan äiti voimattomana nuhteli. Kun äidille tehtiin iso vatsan alueen leikkaus, sisko tahallaan pudotteli äidin tarvitsemia tavaroita kun tiesi että äitiä sattuu kumartua. Siis ihan sadisti. Pitkään mietin, uskallanko tehdä itse lainkaan lapsia, mitä jos niillekin tulee tuollainen murrosikä? Toisaalta, pohja tuolle oli luotu jo paljon aiemmin, siskolla ei ollut yhtään minkäänlaista kuria, äiti aina sanoi että tämän viimeisen kerran... ja sisko pääsi kuin koira veräjästä. Samoin sisko ostatti äidillä itselleen kaikenlaista, huusi niin kauan kunnes sai tahtonsa läpi. Äiti jaksoi kerta kerralta kuunnella vähän kauemmin sitä huutoa, eli mun mielestä suorastaan koulutti siihen sitkeään huutamiseen. Sisko tiesi, että kun tarpeeksi mekkaloi, niin jossakin vaiheessa saa tahtonsa läpi. Varaskin se oli, näpisteli äidin lompakosta rahaa, multa meikkejä, vaatteita, kirjoja. Oli kyllä kamalaa aikaa, olin niin onnellinen kun pääsin muuttamaan kotoa.



Jälkikäteen olen tajunnut, että siskolla oli tosi paha masennus ja ainakin osittain siksi se käyttäytyi noin. Äiti koetti viedä sitä yksityiselle hyvälle psykiatrille, mutta sisko ei mennyt sinne, ja niin sekin sitten jäi.