Olenko liian tiukka äiti?

pitää olla varovainen että ei ole koko ajan sanomassa ei, ei ei... sitähän se tietysti joskus on, mutta esim. kirjaston lasten osastolla poika hyppelee ja juoksentelee meillä. EI se niin vakavaa ole, ei siellä hiljaista ole muutenkaan. Busissa, elokuvissa tms. ei saa häiritä muita ja pitää istua paikoillaan. Kerhoissa tms. en ole koko ajan komentamassa miten tulee leikkiä, menen väliin jollei osaa selvittää tilannetta järkevällä tavalla. En halua olla kuin varjo selän takana jatkuvasti ohjaamassa ja kertomassa miten pitää olla. Se ei kuintekaan tarkoita etteikö olisi säännöt, toiselta ei oteta, ei kiusata, kaikkien kanssa leikitään, ollaan hiljaa kun aikuset puhuu, yleisillä paikoilla (ei lastenpaikoilla) ollaan kauniisti, ei juosta ja ollaan lähellä äitiä. Mutta lastenleikkeihin en halua puuttua jollei todella tarvetta ole.

jos tulee riita tilanne, joka ei selviä lasten kesken tai selkeästi sotketaan toisten leikit ymv. Seuraan kuitenkin koko ajan kauempaa mitä lapseni tekevät eli tarvittaessa pystyn puuttumaan.

Tuosta ei-sanan käyttöä olenkin yrittänyt vähentää keksien toisenlaisia ilmaisuja eli jotenkin kiertää sen kielto lauseen. Muuten se ei ehkä menettää tehonsa tai sitten lapsesta tuntuu, ettei mitään saa tehdä.

Kirjasto asiassa olen erimieltä eli musta kirjasto on paikka jossa ei riekuta. Mullekin se on iskostunut takaraivoon, kun äitini pienestä pitäen on mulle niin opastanut.

Ei tämä lasten kasvatus todellakaan ole helppoa...

ap

4 alle kouluikäistä kotihoidossa. Kaupassa ei porukka levähtänyt pitkin kauppaa vaan kulkivat minun kanssani. Heidän kanssaan oli helppo kulkea kun säännöt olivat selvät.



Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun mentiin eskariin ja kouluun ja muut eivät käyttäytyneetkään samalla tavalla ja kaikilla muilla ei ollutkaan samat säännöt. Ja hämmästyttävintä lapsista oli se, että eskarissa ei esim. kielletty ja rankaistu jos joku lapsi riehui ruokapöydässä ja nipisteli toisia ja haukkui. Tai koulussa repi lakin päästä ja pisti turpaan ja heitteli jäisillä lukikalikoilla päin naamaa.



Eivät meinanneet millään ymmärtää. Alussa kiltisti menivät kertomaan opettajalle, kuten opettaja oli käskenyt. Lopettivat siihen kun opettaja oli muutaman kerran vastannut, ettei tarvi tulla tyhjää juoruilemaan toisten tekemisistä.



Vähän kyynisiä nuoria heistä on tullut tätä myötä. Hyvin kyllä itse pärjäävät, mutta lakien oikeudenmukaisuuteen ja toteuttamiseen eivät usko kun kouluelämässä näkivät, että se kaikki on vain sanahelinää.

Mutta ethän vaadi kaikkien lapsilta samaa käytöstä, lapsia kun on kovin erilaisia, kaikki eivät ole yhtä tottelevaisia kuin ehkä sinun lapsesi ovat. Kunnioitan sitä, että jaksat ojentaa lapsiasi, mutta jos lapset ovat "kovasta luusta veistettyjä", niin kunnioitathan myös sitä, että kaikki eivät aina jaksa nipottaa ihan joka asiasta? Riittää jos tottelevat edes tärkeimmissä asioissa. Ja ainahan ikä tuo lisää järkeä päähän.

4 alle kouluikäistä kotihoidossa. Kaupassa ei porukka levähtänyt pitkin kauppaa vaan kulkivat minun kanssani. Heidän kanssaan oli helppo kulkea kun säännöt olivat selvät.

Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun mentiin eskariin ja kouluun ja muut eivät käyttäytyneetkään samalla tavalla ja kaikilla muilla ei ollutkaan samat säännöt. Ja hämmästyttävintä lapsista oli se, että eskarissa ei esim. kielletty ja rankaistu jos joku lapsi riehui ruokapöydässä ja nipisteli toisia ja haukkui. Tai koulussa repi lakin päästä ja pisti turpaan ja heitteli jäisillä lukikalikoilla päin naamaa.

Eivät meinanneet millään ymmärtää. Alussa kiltisti menivät kertomaan opettajalle, kuten opettaja oli käskenyt. Lopettivat siihen kun opettaja oli muutaman kerran vastannut, ettei tarvi tulla tyhjää juoruilemaan toisten tekemisistä.

Vähän kyynisiä nuoria heistä on tullut tätä myötä. Hyvin kyllä itse pärjäävät, mutta lakien oikeudenmukaisuuteen ja toteuttamiseen eivät usko kun kouluelämässä näkivät, että se kaikki on vain sanahelinää.

Mulla on ns. helpot lapset ja olen saanut heidät helpolla uskomaan ja käyttäytymään, kiitos siitä :D Vaikeuksia tuli myös kouluelämässä kun kaikki eivät osanneetkaan käyttäytyä. Poika esim. joutui kiusan kohteeksi kun kanteli pahantekijöistä. Hänestä se oli epäoikeudenmukaista että toiset saa tehdä pahojaan kenenkään puuttumatta. Usein aikuiset tiuskivat vaan että pitäisi huolen omista asioistaan, kukan ei kantelupukeista tykkää :(

Olenkin sitten neuvonut että anna toisten olla, ole ylpeä siitä että itse osaat käyttäytyä, kyllä se vielä palkitaan.

Yksi esimerkki neljänneltä luokalta: koulun sääntöihin kuului ettei aitaa ylitetä. Toiset pojat sitten toistuvasti kiipesivät aidan yli toiselle puolelle ja poikani kieltäytyi menemästä. Hänelle sitten lälläteltiin ja heiteltiin mutakokkareilla ym. ja poikani meni kertomaan opettajalle. Sain viestiä että lapseni puuttuu liiaksi toisten tekemisiin ja pitäisi antaa muille rauha leikkiä eikä olla "näsäviisas" mitä lie sillä tarkoittanut??

Mutta minusta ap olet oikeilla jäljillä, muista kuitenkin samalla opastaa että kaikki eivät sitten tee samoin etteivät tunne itseään huijatuksi tai jotain.

Eli et ole tiukkismamma. Olen itse samanlainen. Kaikki eivät ole, ja sen kyllä huomaa...

olispa kaikki äidit samanlaisia

Kotona lapset taas saavat mellastaa enemmänkin. En todellakaan ole tiukkis, haluan vain lasten osaavan käyttäytyä kun ollaan pois kotoa, helpompaa liikkua kun eivät rehaa miten sattuu.



Kolme lasta minullakin, mutta nyt jo isompia.

noin kuuluis toimia,harmi vaan suurinosa ei toimi.

kuinka saat 3 vuotiaan käyttäytymään noin?



Mulla itsellä on 3-vuotias ja pieni vauva, ja meillä liikkumiset on ihan yhtä helvettiä (anteeksi kiroilu), mistään ei tule mitään kun isompi ei usko mitään! Sillä on niin hirvee uhma ja ei todellakaan usko mitään. Kiva sitten tuolla mennä sellaisen huutavan lapsen kanssa kun olen joutunut väkisin ottamaan ja viemään kotiin kun ei ole uskonut...



Meillä ei mene mitkään puheet perille, sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä että missä ollaan, kaupassa hävisi minulta yhtenä päivänä ihan silmänräpäyksessä, josta minä tietysti olin kauhuissani mutta kun viimein lapsen löysin ei hän ollut millänsäkään naureskeli vain ja ketkuili muille ihmisille.. Valjaat hommaan kohta niin päästään joskus käymään kaupassakin ilman että mun hermot menee!

joita kaikkien pitäisi vaatia lapsiltaan. Tietysti ei voi olettaa, että esim. 3-vuotias osaa jo kaiken, mutta vanhempien tulee ohjata ja korjata silloin, kun lapsi itse ei muista.



Ihanaa, että joku kolmen äiti sanoo näin. Itse vaadin samoja asioita ja ihmettelen joskus kavereita, jotka eivät näin tee. Olen ajatellut, että yhden äitinä olen vielä jotenkin nipo...



Meillä esim. yhdessä kaveriperheessä 3-5 vuotiaat huitelee jo esim. huvipuistoissa miten sattuu. Mä en edes uskalla vielä ton ikäistä päästää yksin liikkumaan niin isossa paikassa. TOiset ei ole yhtään hädissään, vaikka eivät joka hetki tietäisi, missä lapsi menee...

Olenhan itse samanlainen :) Noin minuakin on kasvatettu eikä mitään traumoja jäänyt... Paljon sain kehuja vierailtakin ihmisiltä ja sehän oli vaan kivaa.



Jos yleisetään ja jatketaan juttua sillä että ylipäänsä lapselle opetetaan hyvät käytöstavat jo pienenä, niin niistä on lapsellekin paljon iloa, tai ainakin minulle on ollut :)

ulkona ja sellaisilla paikoilla missä se on mahdollista. Ja saavat juosta ja peuhata kotona sisällä.



Välillä vaan tuntuu, että olen koko ajan sanomassa lapsilleni, että ei saa juostaa, olkaa hiljempaa, tulkaapa nyt tänne äidin luo, älä koske siihen tavaraan jne jne. Jos ollaan muiden äitien kanssa jossain, niin tuntuu, että itse hoen lapsillenin näitä juttuja, kun muut vaan keskittyy juttelemaan / kahvinjuontiin / vauvaan.



ap

kuinka saat 3 vuotiaan käyttäytymään noin? Mulla itsellä on 3-vuotias ja pieni vauva, ja meillä liikkumiset on ihan yhtä helvettiä (anteeksi kiroilu), mistään ei tule mitään kun isompi ei usko mitään! Sillä on niin hirvee uhma ja ei todellakaan usko mitään. Kiva sitten tuolla mennä sellaisen huutavan lapsen kanssa kun olen joutunut väkisin ottamaan ja viemään kotiin kun ei ole uskonut... Meillä ei mene mitkään puheet perille, sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä että missä ollaan, kaupassa hävisi minulta yhtenä päivänä ihan silmänräpäyksessä, josta minä tietysti olin kauhuissani mutta kun viimein lapsen löysin ei hän ollut millänsäkään naureskeli vain ja ketkuili muille ihmisille.. Valjaat hommaan kohta niin päästään joskus käymään kaupassakin ilman että mun hermot menee!

riippuvainen miten käyttäytyy. Meillä tuo 3-vuotias on jo lähempänä neljää ja on jo huomattavasti rauhoittunut siitä mitä oli juuri kolme täytettyään. Ei tosin ole koskaan ollut mitenkään kovin hankala tapaus. Vanhimmalla taa soli ihan kamala uhma 3-vuotiaana ja meillä olikin kausi, ettei käyty niin paljoa ihmisten ilmoilla. Mutta nyt hänkin on huomattavasti rauhoittunut ja osaa käyttäytyä. Kaipa siitä käytöstapojen opettamisesta on ollut hyätyä, vaikka on niitä saanut jankata monen monta kertaa ja edelleenkin opastus jatkuu.

Tsemppiä sulle! Kyllä se uhmaikäkin joskus loppuu.

ap

pitää olla varovainen että ei ole koko ajan sanomassa ei, ei ei... sitähän se tietysti joskus on, mutta esim. kirjaston lasten osastolla poika hyppelee ja juoksentelee meillä. EI se niin vakavaa ole, ei siellä hiljaista ole muutenkaan.



Busissa, elokuvissa tms. ei saa häiritä muita ja pitää istua paikoillaan.



Kerhoissa tms. en ole koko ajan komentamassa miten tulee leikkiä, menen väliin jollei osaa selvittää tilannetta järkevällä tavalla. En halua olla kuin varjo selän takana jatkuvasti ohjaamassa ja kertomassa miten pitää olla.



Se ei kuintekaan tarkoita etteikö olisi säännöt, toiselta ei oteta, ei kiusata, kaikkien kanssa leikitään, ollaan hiljaa kun aikuset puhuu, yleisillä paikoilla (ei lastenpaikoilla) ollaan kauniisti, ei juosta ja ollaan lähellä äitiä.



Mutta lastenleikkeihin en halua puuttua jollei todella tarvetta ole.

Hei



Näin kuvailtuna kuulostaa aika normilta. Eri asia on sitten käytäntö, että miten nätisti/rumasti lapsiaan ojentaa.



Se olisi ehkä rasittavaa, jos lapsille koko ajan huomautetaan.



Esim. onko aina haittaa, jos juoksee kaupassa, niin ettei tuota muille vaaratilanteita esim. kärryjen kanssa?



Toinen mitä en ymmärrä on miksi lapset eivät saa koskea kaupassa tavaroihin. Saavathan aikuisetkin.

Minua vanhemmat aina kielsivät ja muistan kuinka ärsyttävää se oli.

Lapsikin oppii käsittelemään varovasti kaupan tavaroita.



Minä olen varmaan ärsyttävä vanhempi ollut, kun olen antanut lasten juosta kauppakeskusten käytävillä, konttausiässä ovat konttailleet kauppojen käytävillä jne.

Silti sanoisin, että lapseni ovat ns. hyvin käyttäytyviä :)