Mua v*ituttaa aivan törkeesti

Mies pitää mua jonain kotiapulaisenaan kotona. Jumankauta mitään saa paikoilleen, vessassa tyhjää hylsyäkään roskiin vaan se jätetään siihen keskelle lattiaa.



Vaatteet hujan hajan, jos jotakin otetaan kaapista sitä ei laiteta takaisin vaan jätetään vaan jonnekin. Auta armias kun mun pitää joskus löytää jotakin, löydänkö... no en.



Sitten jos itse satun laittamaan juomalasin olohuoneen pöydälle vahditaan silmä tarkkana etten naarmua pöydän pintaa (juu, saa nauraa)



Mun lapsille voi puhua miten haluaa mutta omilleen ei sano mitään. Tyttönsä piilov*ttuilee tälle suoraan sanottuna päin naamaa ja tää ei reagoi mitenkään. Arvatkaa saanko minä sanoa miehen lapsille mitään poikittaista, en.. koska se ei ole hyväksi kasvavan nuoren itsetunnolle. En saa sanoa edes että siivoaisivat jälkensä vaan minun on se tehtävä. Lapset ovat teini-ikäisiä.



Mä joskus vakavasti mietin mitä hittoa olen tekemässä