Miksi vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä erilaisia ruokatottumuksia kuin heidän omansa on?

En ole joulu ihminen. Viettäisin sen mielummin yksin kotona tai töissä. Töitä ei tänä jouluna valitettavasti ole, mutta ehkä taas sairstun..... Sen täytyy olla olla jotain psyykkistä, sillä olen ollut monet joulut flunssassa. Varsinkaan koronan jälkeen ei ole tarvinnut silloin edes näyttäytyä n.80 vuotiaden vanhempieni luona. Niin, no sitten asiaan. Äitini alkaa jo syyskuussa laskemaan viikkoja jouluun... Hän suhtautuu lahjoihin kuin pikkulapsi, joka on todella ärsyttävää. Itseäni ei lahjat kinnosta, vaan ne on vaan kiusallisia. Hänellä on aina suoranaisia vaatimuksis, että mitä ostan heille ja lähes 60 vuotiaille sisaruksilleni. Tekisi mieli takoa omaa päätä seinään, koska ei me mitään lapsia olla. Sitten se ruoka. Olen sanonut jo monet kerrat, että minua ei kiinosta laatikot tai rosollit,  kinkut, eikä sillit. Joulutortut on kaikkea mitä inhoan, mutta hän ei kuuntele, vaikka olen sitä lapsesta asti sanonut. Ne vaan on kuulemma pakko ostaa tai tehdä, vaikka suurella todennäköisyydellä syöjiä on vain 2 tai 3.  En voi sietää sian lihaa, mutta se 6 kg kinkku on saatava pöytään, vaikka eihän näillä vanhuksilla ole itsellä edes hampaita syödä sitä. Pari vuotta sitten äitini poltti itsensä pahasti kinkunpaistossa ja syytti siitä tietenkin meitä "lapsia" koska me halutaan kinkkua. No ei haluta! Mikä ihmeen päähänpinttymä tämä tiettyjen ruokien pakkosyöttö on? Minä en halua en etukäteen, enkä jouluna, enkä jälkikäteen  mukaan 30 joulutorttua. Ne lentää auton lasista harakoille. Niidenkin vatsa niistä tulee tosin kipeäksi....