Joulut perheessä kun toinen vanhempi ei voi sietää joulua

Mietin siis tosissani esimerkiksi taas omille vanhemmille jouluksi vauvan kanssa menemistä, koska itse taas haluan joulun, samoin haluan joulun vauvalle. Sellaista joulua en halua, että ollaan kolmistaan, mutta mies on kuin myrskynmerkki joulua edeltävältä viikolta uuteenvuoteen. Ap

Miehen päästävä asian yli tai vähintään siedettävä oikuttelematta joulunviettoa lapsen vuoksi tai sitten hänen hyväksyttävä, että vietät lapsen kanssa joulua muualla. 

Vauvanne ei vielä tästä joulusta ymmärrä mitään. Tee itsellesi mieluinen joulu. Ja mies terapiaan käsittelemään traumojaan niin ensi vuonna tilanne voi jo olla toinen. 

Kannattaisko tuo ratkaista niin, että miehesi lähtee jonnekin reissuun ja sinä ja vauva vietätte joulua kotona niin että sukulaisiasi tulee teille avuksi?

Sun kannattaa myös miettiä omaa suhdettasi jouluun. Oikeasti vauvahan ei sellaista tarvitse. Kyse on sun omasta tarpeesta, jossa ei sinällään ole mitään vikaa. Mutta onko se perheyksikön hajottamisen arvoinen?

Viettäisin joulun tästä lähtien mieheltä kyselemättä aina muualla, mies olkoon yksin. Ikävää, mutta mies on terapian tarpeessa, jos lapsuuden trauma on noin valtava. En antaisi yhden ihmisen pilata koko perheen joulua, olkoon puoliso, tai ei.

Menisin vauvan kanssa oman perheen luokse tms muualle joulunviettoon. Ovet paukkuen en haluaisi lähteä, vaan ihan sovussa. Kyllä kai asian voinee järjestää ihan yhteisymmärryksessä. Miehelle jotain omaa mukavaa jouluksi. Sitten yhdessäoloa muina aikoina. 

Ehkä mieskin vähitelleen pääsee haavastaan, kun huomaa ettei joulunviettoon pakoteta eikä painosteta. Ehkä hän jo muutaman vuoden päästä haluaa itse osallistua, kun näkee sen merkityksen lapselle/lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vauvanne ei vielä tästä joulusta ymmärrä mitään. Tee itsellesi mieluinen joulu. Ja mies terapiaan käsittelemään traumojaan niin ensi vuonna tilanne voi jo olla toinen. 

Totta, ettei vauva vielä varsinaisesti ymmärrä tästä joulusta sitä jouluosuutta, mutta toki varmaan aistii jollain tavalla, jos toinen vanhempi on koko ajan huonolla mielellä ja stressaantunut. Ensi vuonna tietty sitten ymmärtää enemmän.

Ei meillä siis mitään yltäkylläistä, lokakuussa aloitettua jouluhypetystä ole ollut koskaan, lähinnä se että kotona ollut joulukuusi, jonkin verran joulujuttuja ja ehkä punaiset verhot. Nämä on miehellekin ollut ihan ok, mutta tosiaan varsinkin se aika aatonaatosta tapaninpäivään, varsinainen joulunvietto, on ollut hänelle se ongelma. Ap

Aiemmat joulut ollaan oltu ihan yhteisymmärryksessä erillään, minä vanhempieni luona ja hän kotona tai jossain pienessä reissussa. Aloin vaan miettiä, että missä vaiheessa lapsi alkaa huomata että isä ei vietä joulua meidän kanssa. Hän on siis toiminut samoin lapsuudesta saakka, 20 vuoden ajan, joten en kauheasti odota mitään ihmekorjaantumista tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Menisin vauvan kanssa oman perheen luokse tms muualle joulunviettoon. Ovet paukkuen en haluaisi lähteä, vaan ihan sovussa. Kyllä kai asian voinee järjestää ihan yhteisymmärryksessä. Miehelle jotain omaa mukavaa jouluksi. Sitten yhdessäoloa muina aikoina. 

Ehkä mieskin vähitelleen pääsee haavastaan, kun huomaa ettei joulunviettoon pakoteta eikä painosteta. Ehkä hän jo muutaman vuoden päästä haluaa itse osallistua, kun näkee sen merkityksen lapselle/lapsille.

Miksi kiukutteluja saisi jäädä ja toisen lähteä lapsen kanssa pois omasta kodista? Kyllä sen pitäisi olla kiukuttelija joka lähtee. Ei kenenkään tarvi katsoa mökötystä jouluna.