Voisitteko kuvitella paluuta exän kanssa yhteen?

Mitä tässä tarkoitetaan eksällä?

Omat eksät on seurustelukimppaneita reilun 35 vuoden takaa.

Vaikea kuvitella kun ekalla kerralla koko homma oli vaaleanpunaisten pilvilinnojen päällä. Nyt tiedän aika monia huonoja juttuja hänestä eikä tunteet lämpene enää.

Jos puhut lapseni isästä eli viimeisimmästä exästä, niin en haluaisi takaisin yhteen. En usko, että on mitään, minkä muuttuminen muuttaisi mieltäni. Se juna meni jo, niin sanotusti.

En, ei ole exiä 😃 

En todellakaan. Exä on hurahtanut johonkin uskonlahkoon.

Kuvitella voi, mutta en usko, että mulla ja eksällä olisi enää muuta yhteistä, kuin menneisyys ja yhteiset aikuiset lapset. Niin paljon on nämä vuodet meitä kumpaakin muuttaneet, että olemme jo ihan eri ihmiset, mitä silloin 29 vuotta sitten. Toisaalta, onhan hän vieläkin mun elämäni suurin rakkaus. 

En missään nimessä kenenkään entisen kanssa, koen käsitelleeni erojen syyt enkä usko että ihminen muuttuu niin merkittävästi että suhteen onnistuminen toisellakaan kerralla olisi mahdollista. En minä eikä ex.

Meillä suht tuore ero. Ensimmäinen liitto molemmilla. Ollaan molemmat introverttejä, mies tosin vielä enempi. Ongelmat on kommunikaatiossa ja asioiden jakamisessa. Ja siinä ettei osata jutella rakentavasti vaan menee riitelyksi. Mies ihan kädetön monessa asiassa ja minä joudun ottamaan vastuullisempaa roolia. Hänellä menee hermot helposti. Eli isäni joutunut paljon auttamaan meitä. Hänen puoleltaan ei kukaan suostu. Meidän suhde vaan ei ole koskaan ollut tasapuolinen. Mulla mennyt kunnioitus tuon kädettömyyden takia ja sen takia että menee häneltä hermot nopeaan ja jutut venyy. Mutta samanlaiset arvot, yhteiset aikuiset lapset ja huumori. Sitten ollaan siisteydessä erilaisia. Eli mun pitäisi ottaa enempi vastuuta siinäkin. 

En! Eksiä ei ole monta, mutta jokaisessa oli jokin ratkaiseva vika (kaikilla eri), jonka takia suhteen päättyminen on ollut oikea ja peruuttamaton ratkaisu.

Ei en. Exä on vuosikymmenen takaa ja rupsahtanut. Lihonnut ja muorimaistunut oikein kunnolla. Ollaan facebookin kautta sen verran linkissä, että näin jotain valokuvia joskus. Voin siis sanoa satavarmasti, että mitään haluja ei tämä ex kyllä enää herätä. Söi se karkkia ja suklaata silloin entisaikaankin, mutta ikä piti seuraukset vielä loitolla. Nyt kun ikää on tullut, niin seuraukset näkyvät. 

Kuvitellahan aina voisi, tosin lähinnä Turkkalaisessa merkityksessä.

Kyllä voisin, sitä naista oli hyvä panna

En voisi. En ole enää se sama ihminen, onneksi. 

En, vaikka ollaan parhaita ystäviä edelleen. Hänen mielenterveys- ja päihdeongelmat on sen verran syviä, että en jaksa niitä arjessani joka päivä. Joka oli myös syy eroon. Sen sijaan kaverina voidaan nähdä tai jutella puhelimessa vain, kun hän on selvin päin ja edes suunnilleen normaalissa mielentilassa, joten ei haittaa.

En ikinä. 

En voisi kuvitella. Se hurahti omaan juttuunsa ja siitä seurasi ero. Edelleen näyttää että kaikki viikot ja päivät menee saman hurahtamisen piirissä. Ei ole mun silmissä ihmisarvoista elämää käyttää kaikki aika ja energia yhteen asiaan, joten en lähtisi siihen leikkiin. Olisin varmaan muutenkin vain tiellä. Antaa harrstaa. Toivottavasti se tekee hänen elämästään onnellista. 

En todellakaan. Näemme viikoittain lasten takia ja se on aina vähän kiusallista, vaikkei mitään riitelyä ole. En tykkää siitä ihmisestä, joksi jouduin taipumaan exän kanssa liitossa ollessani, tykkään enemmän tästä nykyisestä vapaasta omana itsenäni olemisesta. Ei vaan sovittu toisillemme, ja minä sitä yritin ratkoa joustamalla ja sopeutumalla hänen vaatimuksiinsa. Juuei enää koskaan niin epätasapainoista suhdetta minulle. 

Lasten isää en ottaisi ikinä takaisin. Alkoholisti ja patologinen valehtelija - ei edes lastensa kanssa tekemisissä, vaikka eivät ole vielä täysi-ikäisiäkään. Olen sittemmin juuri eronnut 10 vuoden suhteesta kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Itse olen ehkä liiankin avoin, mutta mies omaa välttelevän kiintymysmallin eikä mistään ongelmista saa puhua, saatikka sitä mukaa ratkoa. Hänellä on toki paljon muitakin henkisiä ongelmia, mitkä veivät myös suhteelta pohjan, luottamuksen. En tiedä, voi olla, että jos 2-3 vuoden päästä toteaisin, että hän on päässyt eteenpäin näiden ongelmien kanssa ja saisimme kommunikoinnin toimimaan niin voisin kuvitella jatkavani hänen kanssa.

En. En kummankaan.

Toinen nuoruuden rakkaus jonka kanssa asuimmekin yhdessä. En tunne enää ihmistä laisinkaan, emme ole missään yhteydessä, asummekin kaukana toisistamme.

Toinen on lasteni isä ja hänestä haluan pysyä niin etäällä kuin ikinä mahdollista!

Voisin ja haaveilen hänestä usein. Oli ensirakkauteni. Siitä jo kymmeniä vuosia, mutta silti sydän lyö tiheämmin kun hänet näen, asumme samalla paikkakunnalla. Molemmat tahoillamme naimisissa ja lapset tehty. Mutta tosiaan, haaveilen vain. Olisi mahdollista vain sellaisissa olosuhteissa, jos kumpikin olisi tullut leskeksi tai sitten eronnut. Suhteemme loppui aikoinaan kesken, kun vielä rakastimme toisiamme. Siksi on vieläkin vaikeaa kohdata hänet, kun ei ne tunteet koskaan "tulleet tiensä päähän". Enempää en kerro, mutta vaikeaa hänet on nähdä aina silloin tällöin. Ehkä hänkin tuntee samoin...