Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä on kuollut ja huominen isänpäivä nosti tunteet pintaan... Onko muita samassa veneessä?
09.11.2024 |
Täällä on itketty tänään itkut jos toisetkin. Kertoi mulle kaiken itkun seasta miten kukaan kaveri ei edes huomenna varmaan ehdi olemaan kun kaikilla on omat menot omien isien kanssa.
Kommentit (20)
Voitteko te tehdä jotain kivaa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa isänpäiväkakku ja viettäkää isänpäivää lapsen isän muistoksi. Tai jos on isovanhempia niin menkää juhlimaan pappaa/vaaria.
Kyllä se joskus helpottaa. Itse itkin 2 vuotta itseni hiljaa uneen puolison tietämättä kun sisareni kuoli. Sitten se vain helpotti. Juuri meni hänen syntymäpäivänsä, muistelin itsekseni mutta ilman kyyneleitä.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko te tehdä jotain kivaa yhdessä?
Tänään oli tarkoitus viettää leffailtaa yhdessä, mutta se ei onnistunut. Ehkä huomenna. Tää asia on vain vähän liian tuore vielä ja siksi voimakkaasti mielessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se joskus helpottaa. Itse itkin 2 vuotta itseni hiljaa uneen puolison tietämättä kun sisareni kuoli. Sitten se vain helpotti. Juuri meni hänen syntymäpäivänsä, muistelin itsekseni mutta ilman kyyneleitä.
Ei liity isänpäivään, tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikaisemmin tehty kaveri kortti ( toiset tekevät isäinpäivän kortin).
Nyttemmn ei ole enää korttia tehnyt.
Ystävälle tehdään kakku.
Vierailija kirjoitti:
Ostakaa isänpäiväkakku ja viettäkää isänpäivää lapsen isän muistoksi. Tai jos on isovanhempia niin menkää juhlimaan pappaa/vaaria.
Ukille soitetaan huomenna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko viettää isänpäivää isovanhempien/isoisien kanssa? Voimahali teille ja lapselle.
Meillä taas tilanne että on erottu ja lapset ei halua isälleen huomenna mutta menevät velvollisuudesta väkisin kahville sinne. Ei lasten kuulu tällaistakaan kokea.
Niin minunkin lasteni isä on kuollut, mutta emme viettäneet isänpäivää moneen vuoteen hänen eläessäänkään. Oli perseillyt sen verran pahasti etteivät lapset halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se joskus helpottaa. Itse itkin 2 vuotta itseni hiljaa uneen puolison tietämättä kun sisareni kuoli. Sitten se vain helpotti. Juuri meni hänen syntymäpäivänsä, muistelin itsekseni mutta ilman kyyneleitä.
Ei liity isänpäivään, tollo.
Läheisen kuolemaan ja tärkeään päivään. Mielestäni hän voi sen tähän liittää
Aikuisena voit lohduttaa. Ja tuoda eri näkökulmia. Ei ole kiva jos joku joutuu itkemään, ei isäkään sitä varmaan haluaisi, ehkä iloa lopulta. Kyllä lapsi lopulta pärjää. Ja kestää jotenkin. Pojille isä on tärkeä tietysti. Etsi lohduttavia asioita ja sydämessä on aina tärkeät. Aikuisille on ystävän tai muun keskustelu joskus hieman auttava. Kaikki vaatii aikaa, aikaa ja prosesseja. Itku voi auttaa myös paranemisessa, jos se yhtään helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea paikka lapselle. Surua ei pidä piilottaa. Itkekää ja sitten jos hyvältä tuntuu niin tehkää jotain mistä tulee parempi mieli.
Olemme samassa tilanteessa. Mutta suhtaudumme lempeästi asiaan. Tässä on nyt kulunut kaksi vuotta siitä. Isä oli sairas, joten kuolemaan pystyi varautumaan jo aikaisemmin. Ja käymään sitä isän kanssa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena voit lohduttaa. Ja tuoda eri näkökulmia. Ei ole kiva jos joku joutuu itkemään, ei isäkään sitä varmaan haluaisi, ehkä iloa lopulta. Kyllä lapsi lopulta pärjää. Ja kestää jotenkin. Pojille isä on tärkeä tietysti. Etsi lohduttavia asioita ja sydämessä on aina tärkeät. Aikuisille on ystävän tai muun keskustelu joskus hieman auttava. Kaikki vaatii aikaa, aikaa ja prosesseja. Itku voi auttaa myös paranemisessa, jos se yhtään helpottaa.
Miten sinä lohdutat lasta jonka isä on kuollut? Älä lässytä.
Kuolemansuru ei ole sairaus, joten ei siitä voi parantuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena voit lohduttaa. Ja tuoda eri näkökulmia. Ei ole kiva jos joku joutuu itkemään, ei isäkään sitä varmaan haluaisi, ehkä iloa lopulta. Kyllä lapsi lopulta pärjää. Ja kestää jotenkin. Pojille isä on tärkeä tietysti. Etsi lohduttavia asioita ja sydämessä on aina tärkeät. Aikuisille on ystävän tai muun keskustelu joskus hieman auttava. Kaikki vaatii aikaa, aikaa ja prosesseja. Itku voi auttaa myös paranemisessa, jos se yhtään helpottaa.
Vttu mitä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se joskus helpottaa. Itse itkin 2 vuotta itseni hiljaa uneen puolison tietämättä kun sisareni kuoli. Sitten se vain helpotti. Juuri meni hänen syntymäpäivänsä, muistelin itsekseni mutta ilman kyyneleitä.
Miksi puolison tietämättä?
Ne kaikki tunteet saa olla siinä mukana. Mitä ikinä isänpäivä tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko viettää isänpäivää isovanhempien/isoisien kanssa? Voimahali teille ja lapselle.
Meillä taas tilanne että on erottu ja lapset ei halua isälleen huomenna mutta menevät velvollisuudesta väkisin kahville sinne. Ei lasten kuulu tällaistakaan kokea.
Voisiko isän ja lasten suhdetta yrittää parantaa? Lapset kokevat vielä aikuisenakin harmia, jos suhteet vanhempaan ovat huonot.
Itse ajattelin lapsen ollessa pieni, että olisi helpompaa elää isättömyyden kanssa, jos isä olisi kuollut. Koska minun lapseni isä oli hylännyt. Omat menot ja uudet naiset olivat tärkeämpiä kuin lapsi. Kuollutta isää olisi voinut muistella lämmöllä. Lapsensa ja perheensä jättänyttä ei. Suru oli kaksinkertainen: ensin perheen hajoaminen ja sitten välinpitämättömyys. Moni on ilman isää sen takia että isä on kpää.
Halaus molemmille.