Keskiluokkaisuus ei tuo onnea

Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?



Vain muutamia vuosia sittten asuin kaaosasunnossa. Kodinkoneista ei toiminut kuin pakastin. Jääkaappi, pyykinpesukone ja astianpesukone olivat rikki. Vapaata tilaa oli sänky. Söin ruokani lattialla romujen päällä, verhot olivat aina kiinni.



Mutta nyt kun mietin asiaa, niin ei se huonoa aikaa ollut. Muistan vollottaneeni kahdesti, ja molemmat kerrat ilosta: kun siivosin 2x2m tilan lattialle ja ihmettelin kuinka siistiä ja tilavaa asunnossa oli. Toisen kerran, kun ostin halvan lampun joka valaisi sen tilan jotenkin hienosti.



Päin vastoin, se oli aikuisikäni parasta aikaa. Minulla ei ollut egoa, koska en ollut mitään. Koin iloa pienistä asioista, otin harvoista sosiaalisista tilaisuuksista kaiken irti ja sain paljon uusia kavereita. Olin hyvässä kunnossa ja söin terveellisesti.



Nyt minulla on suht hyvät tulot, laadukas asunto, osakesalkku ja keskiluokkainen elämäntapa. Olen jatkuvasti stressaantunut, huonossa kunnossa, syön epäterveellisesti, nukun liian vähän, ja pelkään koko ajan menettäväni kaiken. Olen vieraantunut kavereistani, koska ei ole aikaa nähdä ketään ja minusta on tullut ylimielinen mulkvisti joka väheksyy muita.



Kaipaan takaisin sinne kaaosasuntoon, ja haluan olla se tyyppi joka olin niinä vuosina kun siellä asuin.



t. mulkvistimies