Muita jotka eivät koskaan ole tottuneet raskauksien tuomiin muutoksiin kropassaan?

Onko?

Mitä pitäisi olla? En tiedä itseltä kyllä yhtään.

Kyllä minä ne itse hyväksyn. Pari vuotta meni palautua pisteeseen, että olen täysin tyytyväinen kroppaani

Itsensä helliminen ja hyvänä pitäminen auttaa. Elätkö suhteessa, jossa joudut kokemaan negatiivista kehoosi liittyen?

3 vuotta myöhemmin ja vaivoja on edelleen, kyllä se vaan harmittaa.

Minusta tästäkin saa yhden syyllisyyden aiheen lisää. Pitää osata olla onnellinen ja kiitollinen vauvasta ja kehoon syntyneistä "kunniamerkeistä". Jos et osaa, niin olet pinnallinen, turhamainen ja huono äiti.

Mulle jäi kroonistuneet peräpukamat. Välillä helpottaa ja välillä tosi ärsyttävät. Muita ei jäänytkään, ainut arpi sektiosta ja tissien roikkuminen johtuu ennemminkin ikääntymisestä kuin raskauksista. 

Jos luonnollinen asia kuten synnytys aiheuttaa jälkimasennusta kropan muutoksen johdosta, olet yksinkertaisesti idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Jos luonnollinen asia kuten synnytys aiheuttaa jälkimasennusta kropan muutoksen johdosta, olet yksinkertaisesti idiootti.

Ehkä mä sitten olen idiootti. Multa murtui häntäluu, tuli inkontinenssi, menetin muutaman hampaan, kudostyyppini on sellainen ettei venymiset tai arvet palaudu vaikka mitä tekis. Nää on kaikki vaivoja, joita ei saa pois ja hankaloittaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ne itse hyväksyn. Pari vuotta meni palautua pisteeseen, että olen täysin tyytyväinen kroppaani

Itsensä helliminen ja hyvänä pitäminen auttaa. Elätkö suhteessa, jossa joudut kokemaan negatiivista kehoosi liittyen?

Ja lisään tähän, että hankkiuduin eroon peräpukamista, jotka tulivat kun oli pakko olla raskauden aikana istumatyössä ja ponnistaa luonnottomasti. Niitä en hyväksynyt, aiheuttivat kipua ja haittasivat liikuntaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luonnollinen asia kuten synnytys aiheuttaa jälkimasennusta kropan muutoksen johdosta, olet yksinkertaisesti idiootti.

Ehkä mä sitten olen idiootti. Multa murtui häntäluu, tuli inkontinenssi, menetin muutaman hampaan, kudostyyppini on sellainen ettei venymiset tai arvet palaudu vaikka mitä tekis. Nää on kaikki vaivoja, joita ei saa pois ja hankaloittaa elämää.

Miten menetit muutaman hampaan? Murtuiko häntäluu synnytyksessä?

Suomen "äitiyshuolto" ja järjestelmä, missä ei saa elää askautta luonnollisella tavalla, on kyllä tosi haitallinen naisille. En usko että olisin itsekään saanut peräpukamia ollenkaan, jos ei olisi ollut pakko istua 40 tuntia viikossa. Puhumattakaan silpomissynnytyksistä

Mietin tuon kokemuksen jälkeen, että onko siitä tehty tarkoituksella väkivaltainen ja haitallinen. Että koetaanko synnyttäviä kohtaan niin suurta vihaa, että heitä halutaan pahoinpidellä?

Uppp

Olen aina ollut sellainen hoikka pikkutyttö, mutta raskauden ansiosta sain minulle rinnat ja muotoa peppuun ja siksi tunnen itseni nyt naiselliseksi. Viimeisestä raskaudesta on nyt kohta kuusi vuotta ja rinnat edelleen tosi ihanat. Miehellekin tämä oli niin suloinen yllätys, vaikka ei mua tissien takia valinnutkaan. Olen geeneiltäni aasialainen mikä ehkä vaikuttaa asiaan.

Seksuaalinen aktiivisuuteni on noussut nyt, kun tunnen itseni naiseksi ja itsevarmuuteni on ihan eri luokkaa. Se mikä on kanssa ihanaa niin nuorempana rintojen hyväily ei tuntunut oikein miltään, mutta nyt ne ovat sopivassa mielentilassa kuin kaksi lisäklitorista ja auttavat saamaan O:n. Nykyään se on minä joka meillä tekee aloitteita.