Missäköhän kuplassa kaikki elävät -- Rahan pitäisi tulla puolilmaiseksi, siihen ei saisi joutua nähdä vaivaa

Päätin ottaa toisen työn arkityöni lisäksi. Mikäli aiemmin laskujen maksaminen tuotti vaikeuksia, nyt ovat tulot neljä tonnia kuussa verojen jälkeen. Koulutetuilla, perheellisillä tuttavilla käsityskyky ei todellakaan riitä ymmärtämään todellisia syitä miksi minulla on kaksi työtä, tai mitä siihen käytännössä sisältyy. Useat olettavat vielä, että ihmisen pitää olla työaikana tavoiteltavissa, niinkuin kaikilla työpaikoilla olisi sallittua olla puhelin. Ystäväpiirissä paljon närkästystä aiheuttaa, etten juurikaan ehdi koskaan tavata tai istua iltaa. Sukulaiset ottavat nokkiinsa siitä, etten pääse syntymäpäiville tms. Ja kun olen kertonut, miten viimeiset pari vuotta on ollut 60-70 tuntisia työviikkoja, ne pitäisi käyttää joihinkin yhteisiin matkoihin ja oluttuoppeihin tms. tai muuten on pihi! Ikäänkuin ihmisen kuuluisi olla köyhä! Pahimpia ovat eläkeläiset, joilla ei ole mitään käsitystä miten surkeita tuntipalkat nykyään ovat - he toteavat, että olen varmasti 'rikas', niinkuin tienaisin jotain 50e tunnissa. Olen niin korvia myöten täynnä, kun perheellisillä ihmisillä on joku oletus, että töissä ei pääsääntöisesti käydä kuin osan viikosta, ja "välillä pitää irrotella" (= tuhlata kaikki pois), ja että palkat ovat sellaisia, että kaikki pärjäävät yhdellä työllä, ja muu on vain sitten mukavaa lisätienestiä.

Perheetön, kouluttamaton asuntovelallinen

Osa-aikainen yliopisto-opiskelija