Tyttö lähdössä opiskelijavaihtoon, en kestä!

Olisiko äidin kenties aika päästää irti ja antaa tytön elää omaa elämäänsä!!!!

Miksi et halua ? Oletkohan vielä liikaa kiinni hänessä? Hienoa että hän itse haluaa kehittää ja kouluttaa itseään. Kannusta häntä ja tue hänen ratkaisuissaan äläkä missään tapauksessa näytä että hänen lähtemisensä sinua satuttaa. Et varmaan halua lapsestasi mitään peräkammarintyttöä joka ei pärjää ilman äidin apua elämässään. Mieti itsellesi mielekästä tekemistä kun tyttäresi on muuttanut pois äläkä takerru vanhaan.

Jos asuu vielä kotona, niin sulla on yksi vaihe jäänyt tästä välistä pois. Se on se lapsen muutto kotoa pois, ja sen jälkeen ei (vain) puolen vuoden muutto ulkomaille tunnu enää niin kauhealta.



Miten tyttäresi suhtautuu asiaan? Ehdota, että lähtisit häntä tapaamaan ulkomaille lomallasi.

Jos et pysty siihen muuten, niin hae apua. Ei ole normaalia, että äiti on noin riippuvainen 20-vuotiaasta tyttärestään.



Olin itse 20-vuotiaana vuoden opiskelijavaihdossa Keski-Euroopassa. Se oli todella hieno, mutta myös opettavainen vuosi. En ole koskaan katunut vaihtoon lähtemistäni (olen nyt jo yli 40).

Pelkään sitä ikävää, mikä tulee, kun ei puoleen vuoteen voi nähdä. Puhelutkin on niin kalliita. Eikä se viikon loma tytärtä tapaamassa ole tarpeeksi! Mitä jos ette itse näkisi lastanne puoleen vuoteen?



ap

20v. tyttäreni on hakemassa ja lähdössä puolen vuoden opiskelijavaihtoon ulkomaille ensi syksynä. Itse en haluaisi, että hän lähtee, ja salaa toivonkin, ettei häntä hyväksytä lähtijäksi. Miten kestän, jos hän lähteekin?!

jos en olisi saanut tukea vanhemmiltani! He tosin ymmärsivät minua, olivat itsekin nuorena asuneet ulkomailla molemmat, sekä yksin että yhdessä.

Että koitapa nyt vaan olla epäitsekäs ja tukea lastasi!

Pelkään sitä ikävää, mikä tulee, kun ei puoleen vuoteen voi nähdä. Puhelutkin on niin kalliita. Eikä se viikon loma tytärtä tapaamassa ole tarpeeksi! Mitä jos ette itse näkisi lastanne puoleen vuoteen? ap

Ja netissä voi chatata. Hankitte molemmat koneet, joissa kamera, näette toisenne keskustellessa.

Minä olin vaihdossa ulkomailla 16-vuotiaana kymmenen kuukautta. Kova ikävä oli välillä,mutta ihana isäntäperhe ja uudet ystävät auttoivat. Aika meni lopulta tosi nopeasti.



Sillon ei edes ollut skypeä,facebookia,kännyköitä ym. Tavallisia kirjeitä kirjoiteltiin ja soiteltiin parin viikon välein.

lukiossa vaihtariksi, nettiä ei silloin käytännössä ollut eikä kännyköitä. Lankapuhelut maksoivat maltaita, soiteltiin kerran kaksi kuussa aika lyhyitä puheluita. Vuoden olin poissa.



Oma äitini on lähtenyt saman ikäisenä pois kotoa eikä päässyt käymään yli vuoteen kotonaan, eikä ollut edes puhelinta. Joten ei kai osannut minun poissaoloani kummempana ajatella.

Ole tyttäresi tukena ja turvana. Ulkomailla vietetty aika tulee olemaan tyttäresi elämän kohokohtia ja siitä hän saa hyvän alun itsenäisen elämän aloitukseen (mihin 20v jo pitäisikin olla valmis ja sinun myös).

maailmalle, tahan asti asui kotona. Voin lohduttaa etta aika ennen lahtoa oli pahempaa kuin lahdon jalkeen. Olin melkoisen ahdistunut koko joulun ajan kun mietin kuinka monta paivaa viela... eika mun poika ollut kotonakaan mikaan mammanpoika, kavi toissa ja oli usein illat ja viikonloput pois kavereiden luona.

Poika on maapallon toisella puolella, paluusta ei ole tietoa. Valilla on kova ikava, mutta sen kanssa taytyy vaan elaa. Lahdin itsekin pois Suomesta nuorena ja arvostan sita etta vanhemmat eivat mitenkaan yrittaneet estaa vaikka vaikea pala se oli heille, varsinkin aidille.



Ja mina 'juttelen' pojan kanssa melkeinpa enemman nyt kuin silloin kun han oli kotona. Enimmakseen Facebookin chatin kautta, joskus Skypella. Talla viikolla han tosin menee Kiinaan eika Facebook toimi siella - salaa toivon etta pari viikkoa Kiinassa riittaa hanelle :)

Mä oon itse ollut vuoden vaihdossa lukioikäisenä (18-v) sekä sitten vanhempana yliopistovaihdossa. Eipä kyllä tullut mieleen, ettei vanhemmat pärjäis.



Kiva, ap, että teillä on läheiset välit, mutta nyt sun pitää alkaa pikkuhiljaa päästämään irti tyttärestäsi. Entä sitten, kun hän hankkii oman perheen tai vaikka muuttaa toiselle paikkakunnalle, eikä enää olekaan sun kanssa jatkuvasti?