Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä olen umpikujassa 9v kanssa

Vierailija
04.11.2024 |

Musta todella tuntuu, että mun lapsi ei pidä musta. Se osaa toisten aikuisten kanssa olla tosi kiva ja asiat sujuu, mutta heti siihen iskee piru nähtyään minut. Se ei halua jutella mun kans, tiuskii vain ja ei tee läksyjä kun ei osaa, mutta minun apu ei kelpaa. Joo asutaan kahdestaan. Mä olen loppu. En saa mitään otetta mun lapseen. 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin kun meillä on tuommoista, niin tulkitsen että meillä on päässyt valtaan negatiivisuuden kierre joka pitää katkaista. 

Eli kun lapsi tekee jotakin vaikka pieniäkin oikein, niin kehu ja näytä tyytyväisyyttäsi. Sitten jotain mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa. Yrittää keskittyä hyviin asioihin, vaikka välillä tietysti joutuu asettamaan rajoja.

Vierailija
2/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhtä moitetta vastaan pitää antaa kolme kehua

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vetelet vähän remmillä niin alkaa asenne muuttumaan

Vierailija
4/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi alkaa itsenäistyä sinusta.

Vierailija
5/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä on lapsen isä?

Vierailija
6/6 |
04.11.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun se käyttäytyy kauniisti, niin kehu ja palkitse. Ja kun taas se käyttäytyy huonosti (esim. epäkunnioittavasti), niin toru ja rankaise tuntuvasti.

Tätä kun toteuttaa johdonmukaisesti päivästä ja tilanteesta toiseen, niin syy- ja seuraussuhteet ja se mitä häneltä odotetaan alkavat selventyä lapselle.